Siirry sisältöön

Amaterasu

Wikipediasta
Image
Amaterasu ilmestyy luolasta, ote Utagawa Kunisadan puupiirroksesta, 1856.

Amaterasu (jap. 天照) eli Amaterasu ōmikami (天照大御神) on japanilaisessa mytologiassa ja sittemmin šintolaisuudessa esiintyvä Auringon kami eli jumala. Amaterasu on šintolaisen pantheonin tärkein kami, jota koskevat myytit kerrotaan 700-luvulla kirjoitetuissa Kojiki- ja Nihonshoki-kronikoissa. Niiden mukaan Amaterasu oli Izanami- ja Izanagi-nimisten luojajumalten jälkeläinen, ja hänen sisaruksiaan olivat Kuun kami Tsukuyomi ja myrskyn kami Susanoo. Myytit kertovat, että Amaterasun jälkeläinen Ninigi laskeutui taivaallisesta Takamagaharasta maan päälle (tenson kōrin), jossa hänen pojanpojanpoikansa nousi Japanin ensimmäiseksi keisariksi nimellä Jinmu. Amaterasua koskevan mytologian merkittävin osuus onkin hänen asemansa Japanin keisarin esiäitinä.

Amaterasun tärkein palvontapaikka on Ise-jingūn šintolainen pyhäkkö, yksi šintolaisuuden pyhimmistä paikoista, joka on perustettu jo varhain. Historiallisesti Amaterasun palvonta on ollut kiinteästi yhteydessä Japanin keisarihoviin ja sen rituaaleihin. Japanin keskiajalla šintolaisuuden ja buddhalaisuuden synkretismin (shinbutsu shūgō) myötä Amaterasu liitettiin muun muassa Vairocana-buddhaan (Dainichi nyorai). Meiji-restauraation jälkeen 1800-luvulta lähtien hänen palvontansa valjastettiin japanilaisen imperialismin tarpeisiin.

Mytologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin saariston syntyä ja ensimmäisiä jumalia eli kameja koskevat myytit kerrotaan vanhoissa Kojiki- ja Nihonshoki-kronikoissa. Kojikin mukaan Amaterasu syntyi, kun luojajumala Izanagi oli vieraillut manalassa (Yomi) pelastaakseen sieltä vaimonsa Izanamin. Izanagi epäonnistui tehtävässään. Kun hän puhdistautui manalan liasta peseytymällä (misogi) Tsukushin saaren Awagiharassa, hänen vaatteistaan ja ruumiinosistaan ilmaantui erilaisia kameja. Viimeisinä syntyivät myrskyn kami Susanoo hänen nenästään, Kuun kami Tsukuyomi hänen oikeasta silmästään ja Auringon kami Amaterasu hänen vasemmasta silmästään. Myytissä Aurinko ja Kuu nähdäänkiin vertauskuvallisesti ”taivaan silminä”. Izanagi antoi Amaterasulle Yasakani no magatama -kaulanauhan ja määräsi hänet hallitsemaan taivasta eli Takamagaharaa, jossa taivaalliset kamit asustivat. Tsukuyomin oli määrä hallita yötä, Susanoon merta.[1][2][3][4]

Nihonshokissa on Amaterasun syntymästä myös tästä poikkeavia kertomuksia: toisen mukaan Izanami ja Izanagi synnyttivät tarkoituksella Auringon kamin luotuaan ensin kaikki Maan kamit; toinen kertoo Amaterasun syntyneen kuparipeilistä, jota Izanagi piti vasemmassa kädessään.[5]

Joka tapauksessa Amaterasun kesytön veli Susanoo ei taipunut isänsä tahtoon. Ennen lähtöään taivaasta manalaan hän haastoi Amaterasun kisaan (ukei). Amaterasu otti Susanoon miekan, rikkoi sen kolmeen osaan ja pureksi palasia. Sylkäistyään palaset suustaan niistä ilmaantui kolme kamia. Susanoo otti vuorostaan Amaterasun kaulanauhan ja korut, pureksi niiden kiviä ja sylkäisi ne ulos, jolloin niistä ilmaantui viisi kamia. Susanoo katsoi voittaneensa kisan, ilkamoi ja jatkoi kujeitaan. Hän muun muassa häpäisi pyhäkön ulostamalla sinne ja heitti nyljetyn hevosen rakennukseen, jossa Amaterasu kutoi apulaistensa kanssa. Inhosta tai pelosta järkyttyneenä Amaterasu vetäytyi Ame no iwaton luolaan. Maailma vaipui pimeyteen ja sitä kohtasivat monenlaiset onnettomuudet.[1][2][3][4]

Muut kamit kokoontuivat pohtimaan, miten Amaterasu saataisiin houkuteltua ulos luolasta. Luolan suulle asetettiin aamunkoitossa kiekuva kukko ja seppäjumala Amatsumaran takoma Yata no kagami -pronssipeili. Pyhän salpapensaan (sakaki) oksille ripustettiin uhrilahjoja. Viekas jumalatar Ame no Uzume ryhtyi tanssimaan villiä kagura-tanssia luolan suulle asetetun saavin päällä paljastaen rintansa ja sukuelimensä, mikä sai muut kamit puhkeamaan nauruun. Naurusta utelias Amaterasu kurkisti luolasta, näki peilistä oman kuvansa ja kysyi, kuka siitä heijastuva kaunis jumalatar oli. Muut kamit vastasivat hänen olevan Amaterasun korvaaja. Kiven taakse piiloutunut Ame no Tajikarao otti Amaterasua kädestä ja veti hänet pois luolasta. Luolan suu suljettiin shimenawa-köydellä, ja valo palasi jälleen maailmaan. Susanoota rankaistiin: hänen partansa ajettiin, hänen kyntensä vedettiin irti ja hänet karkotettiin taivaasta. Myöhemmin, lyötyään kahdeksanpäisen käärmeen Yamata no orochin, hän lähetti sisarelleen sovinnon merkiksi Kusanagi no tsurugi -nimisen miekan.[1][3][4]

Myytti kertoo, että seuraavaksi Amaterasu opetti ihmisille kudonnan, silkinviljelyn sekä riisin ja vehnän viljelyn taidot. Nihonshokissa kerrotun version mukaan Amaterasu lähetti veljensä Tsukuyomin vierailulle Ukemochi-nimisen kamin luokse. Ukemochi tarjosi Tsukuyomille ruokaa, jonka hän otti omasta suustaan, mistä Tsukuyomi loukkaantui ja surmasi Ukemochin. Tästä teosta raivostuneena Amaterasu teki Tsukuyomista kuun jumalan, joka tulee esille öisin, kun aurinko ei paista. Ukemochin ruumiista ilmestyi erilaisia ruoka-aineita: päästä karjaeläimiä ja hevosia, mahasta riisiä, sukuelimistä vehnää ja kulmakarvoista silkkiperhosen toukkia.[3][4]

Seuraavat myytit, kuni-yuzuri eli myytti vallanvaihdosta ja tenson kōrin eli ’taivaallisen lapsenlapsen laskeutuminen maan päälle’, ovat Kojikissa ja Nihonshokissa kerrotun mytologian ydinsisältöä. Ensimmäinen myytti kertoo, kuinka Amaterasu määräsi poikansa Ame no Oshihomimin siirtymään taivaasta maahan ja ottamaan sen haltuunsa. Maata, joka myyteissä tunnetaan nimellä Ashihara no nakatsukuni (’ruoikkojen keskimaa’), hallitsi kami Ōkuninushi, ja sinne oli syntynyt lukuisia jumaluuksia. Ame no Oshihomimi havaitsi maan olevan sekasorrossa: jumalat ja pahat henget lentelivät sinne tänne kuin tulikärpäset, kivet ja puut liikkuivat ja puhuivat toisilleen. Taivaalliset kamit lähettivät Ame no Oshihomimin perään Amaterasun toisen pojan Ame no Hohin, joka alkoi kuitenkin mielistellä Ōkuninushia ja jäi maan päälle kolmeksi vuodeksi. Samoin kävi kolmannelle taivaan lähettiläälle Ame no Wakahikolle, joka nai Ōkuninushin tyttären ja petti Amaterasun ampumalla fasaanin, jonka Amaterasu oli lähettänyt hänen peräänsä. Lopulta taivaasta laskeutuivat soturijumalat Takemikazuchi ja Futsunushi, jotka haastoivat Ōkuninushin; tämä suostui luopumaan maan hallinnasta ja siirtymään henkimaailman valtiaaksi. Nyt taivaalliset kamit Amaterasu ja Takamimusubi lähettivät maan hallitsijaksi Ame no Oshihomimin pojan Ninigin, Amaterasun lapsenlapsen, joka laskeutui viiden muun kamin kanssa Takachihovuorelle ja rakensi sinne palatsin. Ninigistä polveutui Japanin ensimmäinen keisari Jinmu, muista kameista saivat alkunsa tärkeimmät yamatolaiset klaanit. Amaterasu antoi Ninigille jalokivensä, miekkansa ja peilinsä, joista tuli sittemmin Japanin kruununkalleuksia.[3][4][2]

Myöhemminkin Amaterasu puuttui maan tapahtumiin taivaasta käsin. Jinmun itään suuntautuneen retkikunnan aikana hän auttoi Jinmua useita kertoja: ensin lähettämällä Jinmulle miekan ja myöhemmin lähettämällä kolmijalkaisen Yatagarasu-korpin johdattamaan tätä. Keisarinna Jingūn kautta Amaterasu puhui oraakkelin tavoin.[5]

Nimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amaterasua kutsutaan Kojiki- ja Nihonshoki-kronikoissa useilla eri nimillä:[5]

  • Amaterasu ōmikami (天照大神). Kirjaimellisesti nimi merkitsee ’taivaan valaisevaa suurta kamia’.[6]
  • Hi no kami (日神, ’Auringon kami’)
  • Amaterasu Ōhirume no mikoto (天照大日孁尊) tai Ōhirume no muchi (大日孁貴)

Historiallinen tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amaterasu on šintolaisen pantheonin merkittävin jumala. Amaterasu on naispuolinen kami, ja maailman mittakaavassa on hyvin epätavallista, että Auringon jumalaa pidetään naispuolisena ja Kuun jumalaa miespuolisena. Lisäksi on erityistä, että Amaterasu ei tärkeästä asemastaan huolimatta ole vanhempiensa esikoinen. Monet tutkijat ovat pitäneet Amaterasua osoituksena naisten merkittävästä uskonnollisesta ja poliittisesta roolista Japanin muinaisessa yhteiskunnassa, ennen kuin kiinalaislähtöinen voimakkaan patriarkaattinen ja hierarkkinen kulttuuri saapui maahan. On myös osoituksia siitä, että hallitsijoina toimi Japanissa usein kaksi henkeä yhdessä, kuten nuorempi ja vanhempi veli tai Amaterasun tapauksessa naispuolinen šamaani ja mies.[1][7][4] On kuitenkin esitetty myös teorioita, että Amaterasu olisi ollut miespuolinen;[2] esimerkiksi Japanin keskiajalla jotkin oppineet pitivät Amaterasua miehenä.[5]

Ilmari Vesterinen toteaa Amaterasun myytistä nousevan esille kolme kiistatonta seikkaa: ensinnäkin myytin pohjavire on šamanistinen, mistä kertovat esimerkiksi myytissä kuvattu luista ennustaminen, ”henkien haltuunotto, tulen ääressä tanssiminen ja rummuttaminen, kuvastin ja kertomuksen seksuaalinen värittyneisyys”; toiseksi myytissä tärkeitä ovat luonnon läsnäolo ja sen palvominen; ja kolmanneksi hallitsijasuvun oikeus maahan.[8] Vaikka Amaterasu on auringonjumala ja siten luonnonpalvonnan kohde, häntä koskevien myyttien tärkein osuus on kuitenkin hänen asemansa keisarihovin esiäitinä. Esimerkiksi tarina Amaterasun sulkeutumisesta luolaan heijastelee hovin Chinkonsai-rituaalia, jonka tarkoituksena on elvyttää keisarin sielu talvipäivänseisauksen aikaan. Kojikiin ja Nihonshokiin kirjattujen myyttien tarkoitus olikin tuoda legitimiteettiä keisarisuvun vallalle, joka oli pyhää ja jumalallisilta voimilta peräisin. Auringon kamia ei suinkaan ole palvottu kaikkialla kansan parissa, vaan palvonnalla on ollut voimakas yhteys juuri hallitsijan poliittiseen valtaan.[2]

Monen muun kansan äitijumalan tavoin Amaterasu on myös kutoja tai kankuri.[9] Professori Michael Como on huomauttanut, että Amaterasun myytissä on paljon samankaltaisuuksia kiinalaisiin myytteihin, jotka kertovat silkinviljelyn synnystä. Nihonshokissa kuvaillaankin, että silkinviljely alkoi, kun Amaterasu laittoi silkkiperhosten kokongeja suuhunsa ja veti niistä lankaa. Como vertaa Amaterasun vetäytymistä luolaan toukkaan, joka koteloituu ja kuoriutuu sitten loisteliaana. Manner-Aasiasta saapuneet maahanmuuttajat toivat Japaniin silkkiperhosen palvonnan, jota harjoitettiin Auringon kamille omistetuissa pyhäköissä ympäri maata. Varhaisessa vaiheessa kutominen ja silkinviljely saattoivatkin olla keskeinen osa Amaterasua koskevaa mytologiaa, mutta tämä yhteys jäi Kojikin ja Nihonshokin kertomuksissa taka-alalle, kun keskiöön nostettiin Amaterasun jälkeläinen Ninigi.[10]

Muun muassa Nihonshokissa ja Man’yōshūssa Amaterasua kutsutaan myös nimellä Hirume. Nimi viittaa Aurinkoa palvelevaan naisšamaaniin (miko). Myyteissä miko voi joutua palvelemansa kamin hallitsemaksi ja synnyttää tälle lapsen; onkin esitetty, että alun perin Hirume-šamaanin ajateltiin kantaneen auringon kamin lasta, minkä myötä hänet sitten korotettiin auringonjumalaksi nimellä Amaterasu. Kojikin jälkeen kirjoitetussa Nihonshokissa miespuolinen kami Takamimusubi on nostettu aiempaa tärkeämpään asemaan, ja toisen teorian mukaan Hirume olisi alun perin palvellutkin Takamimusubia. Tämä lienee kuitenkin epätodennäköistä, sillä ajan patrilineaarisuutta korostavassa ajattelussa olisi silloin vaadittu hyvin merkittävä syy kohottaa keisarisuvun esivanhemmaksi naispuolinen jumaluus Takamimusubin tai jonkin muun kamin sijasta.[2]

Amaterasun myytissä on monia yhteneväisyyksiä korealaiseen myyttiin perustajakuningas Dangunista: samankaltaisten jumalien lisäksi siinä esiintyvät samat regaalit, peili, miekka ja koru.[11]

Palvonta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Image
Isen pyhäkön Naikū, jonne Amaterasu on pyhitetty

Amaterasu on pyhitetty Ise-jingūn pyhäkköön, jossa häntä palvotaan Japanin keisarisuvun esiäitinä. Isessä hänen ruumiinaan (shintai) on Yata no kagami -niminen peili, jonka Amaterasu antoi legendan mukaan Ninigille.[2] Peili on pyhitetty Isen sisimpään pyhäkköön (Naikū). Pyhäköillä on ollut japanilaisille ja erityisesti Japanin keisareille erityinen merkitys jo varhain. Yksi keisarin naimattomista sisarista toimi vuosisatojen ajan Isen papittarena.[12] Usko Iseen ja sen jumaliin tunnetaan nimellä Ise shinkō. Alkujaan uhrilahjojen anto Amaterasulle oli sallittu ainoastaan keisarille, mutta pyhäkkö houkutteli puoleensa silti tuhansittain pyhiinvaeltajia. Esimerkiksi kronikka Daijingū shozōjikin mukaan vuoden 934 kannamesai-festivaalia saapui juhlistamaan 100 000 pyhiinvaeltajaa.[13] Erityisen laajalle Amaterasun kultti levisi kuitenkin Edo-kaudella 1600–1800-luvuilla Okage-mairi-pyhiinvaellusten myötä, kun Iseen käveli jopa kolme miljoonaa ihmistä.[6]

Nihonshokissa kerrotaan myös, kuinka Amaterasu pyhitettiin Iseen. Kronikan mukaan Amaterasua palvottiin alun perin keisarillisessa palatsissa, mutta elo kamin kanssa samassa rakennuksessa herätti epäilyksiä, ja keisari Sujinin valtakaudella Amaterasun peilille alettiin etsiä sopivaa sijaintipaikkaa. Ensin kami siirrettiin Kasanui no muraan, ja myöhemmin keisari Suininin aikaan Amaterasun edustajaksi valittiin prinsessa Yamatohime no mikoto. Hän kuljeskeli eri seuduilla ja löysi pyhäkölle sopivan paikan Isen alueen Wataraista. Pyhäkön perustaminen merkitsi myös, että Amaterasusta tuli pelkän keisarisuvun sijaan nyt koko kansakunnan esiäiti.[2]

600-luvun loppupuolelta lähtien ritsuryō-lakijärjestelmän käyttöönoton ja myyttejä käsittelevien kronikoiden laatimisen myötä šintolaisia rituaaleja systematisoitiin ja tuotiin osaksi valtion instituutioita. Näihin riitteihin lukeutuvat esimerkiksi tsukinamesai- ja niinamesai-riitit, joissa keisari jakaa uudesta ja vanhasta viljasta valmistetun aterian Amaterasun kanssa rukoillakseen seuraavalle vuodelle hyvää sato-onnea.[14] Isen lisäksi Amaterasua palvottiin pyhäköissä, jotka oli perustettu hänen kulkemalleen reitille Yamaton keisarillisesta palatsista Iseen, ja hänet pyhitettiin uudelleen (kanjō) myös moniin muihin pyhäköihin ympäri Japania. Tällainen pyhäkkö tunnetaan nimellä shinmeisha; sana shinmei merkitsee kirjaimellisesti jumaluutta ja alkoi Heian-kauden loppupuolella viitata Amaterasuun ’jumalten jumalana’.[15]

Sittemmin šintolaisuuden ja buddhalaisuuden synkretismin myötä kehittyi honji suijaku -paradigma, jonka myötä japanilaiset kamit nähtiin buddhien paikallisina ilmentyminä. 1100–1200-luvuilla jotkin kamit alettiin nähdä tällaisten toissijaisten ilmentymien sijaan Auringon buddhan eli Vairocanan (Dainichi nyorai) valaistumisen ruumiillistumina, ja nämä kaikki kamit liitettiin jollakin tavalla Amaterasuun. Esimerkiksi Nichirenille Amaterasu oli Dainichi nyorain Japanissa ottama todellinen muoto. Ajattelulla oli voimakas vaikutus sekä šintolaisuuden että esoteerisen buddhalaisuuden kehitykseen.[7][16] Kamakura-kaudella syntyikin kaksi buddhalaisen šintolaisuuden muotoa: ryōbu-šintolaisuus, joka on peräisin shingon-buddhalaisuuden esoteerisestä suuntauksesta, pitää Amaterasua juuri Vairocanan ilmentymänä, kun taas tendai-buddhalaisesta perinteestä lähtenyt sannō-šintolaisuus näkee Sannō gongen -jumaluuden Śākyamunin ilmentymänä ja yhtenä Amaterasun kanssa.[17]

Esoteerisessa perinteessä kamit alettiin liittää ’sisäsyntyiseen’, ’luonnolliseen’ valaistumiseen, joka tapahtui Dainichin kautta tulemalla tietoiseksi yhteydestä ”omien intohimojen (kuten halun, vihan ja tietämättömyyden) ja valaistumisen sekä syntymän ja kuoleman ja nirvanan välillä”.[18] Kamit oli helppo nähdä sisäsyntyisen valaistumisen esikuvina, sillä niillä oli jo alun perin inhimillisiä taipumuksia haluihin, väkivaltaan ja harhaluuloihin.[19] Esimerkiksi Ise kanjō -initiaatioriiteissä Amaterasu ilmaantui käärmeenä, jossa ruumiillistuivat ’kolme myrkkyä’, ahneus, viha ja tietämättömyys; Nakatomi harae kunge -teoksessa (1100-luku) hänen nähtiin työskentelevän buddhalaisen helvetin (Yama) kuninkaan kanssa puhdistamassa maailmaa liasta. Keisarillisessa sokui kanjō -valtaannousuriitissä Amaterasu liitettiin ’lohikäärme-kettuun’ ja sitä kautta dakini-paholaisiin. Kettu ja käärme ovat tässä yhteydessä monella tapaa samantyyppisiä hahmoja, ja lohikäärme-kettu saattaa jopa olla näiden kahden perinteen yhdistelmä.[20]

Tendai-munkki Kōshūn kirjoittamassa Keiran jūyōshū -teoksessa (n. 1318–1319)[16] kuvaillaan sokui kanjō -riitin palvonnan kohdetta dialogin muodossa:

”Kysymys: Millainen oli Amaterasun ulkomuoto, kun hän piilotteli Ame no iwaton luolassa?
Vastaus: Koska Amaterasu on Auringon jumala, hänen ulkomuotonsa oli auringonkehrä. Toinen perinne kertoo: kun Amaterasu vetäytyi Ame no iwaton luolaan laskeuduttuaan taivaasta [sic], hän otti lohikäärmeketun ulkomuodon (shinko tai tatsugitsune). Lohikäärmekettu on ainoana eläinten joukossa kami, jonka ruumis säteilee valoa; sen vuoksi Amaterasu otti tämän ulkomuodon.
Kysymys: Miksi lohikäärmekettu säteilee valoa?
Vastaus: Lohikäärmekettu on Nyoirin Kannonille soveltuva ruumis. Se ottaa vartalokseen toiveita täyttävän jalokiven, minkä vuoksi sitä kutsutaan kuningas Cintamaniksi. [...] Lisäksi erään perinteen mukaan lohikäärmekettua kunnioittamalla voi tulla kuninkaaksi, koska lohikäärmekettu on Amaterasulle soveltuva ruumis.”[21]

Edo-kaudella kokugaku-oppineet kiinnittivät uutta huomiota japanilaiseen mytologiaan ja klassikoihin. Erityisesti Motoori Norinaga, joka tutki šintolaisuutta ja Kojiki-kronikkaa, nosti keskiöön Auringon kamin palvonnan. Norinaga ja hänen työnsä jatkaja Hirata Atsutane näkivät Japanin ainutlaatuisena ja muita maita parempana juuri siksi, että se ja sen hallitsijasuku olivat jumalallista alkuperää. Ajattelun pohjalta syntyi kokutai-oppi Japanin kansallisolemuksesta.[22] Kun keisari nousi jälleen poliittiseen valtaan vuoden 1868 Meiji-restauraatiossa, maalle luontiin valtionuskonnoksi keinotekoinen ”valtiošintolaisuus”, jonka keskeiseksi opinkappaleeksi otettiin keisarin polveutuminen Amaterasusta. Keisaria alettiin nyt palvoa elävänä kamina, eikä tätä perustamismyyttiä saanut kyseenalaistaa.[23] Japanilaisen imperialismin aikakaudella 1900-luvun alkupuolella šintolaisuutta vietiin myös Japanin valloittamille alueille Taiwaniin, Koreaan ja Mantšuriaan, ja valtaosa näihin maihin rakennetuista pyhäköistä omistettiin juuri Amaterasulle. Kun Japani hävisi toisen maailmansodan ja joutui Yhdysvaltojen miehittämäksi, valtiošintolaisuus lakkautettiin ja keisari Hirohiton oli kiellettävä jumalallinen alkuperänsä. Keisarin käyttämä sanamuoto jäi kuitenkin tulkinnanvaraiseksi.[24]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 Amaterasu Encyclopaedia Britannica. Viitattu 7.3.2026.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 天照大神 日本大百科全書(ニッポニカ) / 改訂新版　世界大百科事典. Viitattu 7.3.2026.
  3. 1 2 3 4 5 Ashkenazi 2003, s. 77–88.
  4. 1 2 3 4 5 6 Roberts, Jeremy: Japanese Mythology A to Z, s. 4–5. Chelsea House Publishers, 2010. ISBN 978-1-60413-435-3
  5. 1 2 3 4 Mori, Mizue: Amaterasu Encyclopaedia of Shinto, Kokugakuin University. Viitattu 18.3.2026.
  6. 1 2 Picken, Stuart D. B.: Historical Dictionary of Shinto, s. 36–37. The Scarecrow Press, Inc., 2011. ISBN 978-0-8108-7172-4
  7. 1 2 Ashkenazi 2003, s. 113.
  8. ↑ Vesterinen 2012, s. 88.
  9. ↑ Vesterinen 2012, s. 90.
  10. ↑ Breen & Teeuwen 2010, s. 132–133.
  11. ↑ Vesterinen 2012, s. 91.
  12. ↑ Vesterinen 2012, s. 176–177.
  13. ↑ Nakanishi, Masayuki: Ise Shinkō Encyclopaedia of Shinto, Kokugakuin University. Viitattu 22.3.2026.
  14. ↑ Okada, Shōji: Ancient Shinto (2) Encyclopaedia of Shinto, Kokugakuin University. Viitattu 18.3.2026.
  15. ↑ Norinaga Motoori (toim. Teeuwen, Mark): Motoori Norinaga's The Two Shrines of Ise: An Essay of Split Bamboo, s. 50–51. Harrassowitz, 1995. ISBN 9783447036269
  16. 1 2 Breen & Teeuwen 2000, s. 95–96.
  17. ↑ Vesterinen 2012, s. 67.
  18. ↑ Breen & Teeuwen 2000, s. 97.
  19. ↑ Breen & Teeuwen 2000, s. 104.
  20. ↑ Breen & Teeuwen 2000, s. 109.
  21. ↑ Breen & Teeuwen 2000, s. 106.
  22. ↑ Vesterinen 2012, s. 238–241.
  23. ↑ Vesterinen 2012, s. 246–249.
  24. ↑ Vesterinen 2012, s. 257–258.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Image Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amaterasu Wikimedia Commonsissa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amaterasu&oldid=23916135”