Sulamispiste
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Sulamispiste (lyhenne sp.[1]) on jokaiselle aineelle ominainen lämpötila, jossa tuo aine muuttuu kiinteästä olomuodosta nestemäiseen olomuotoon. Käänteinen reaktio, muutos nestemäisestä olomuodosta kiinteään tapahtuu jähmettymispisteessä.
Jään sulamispiste on noin 0 °C paineesta riippuen.
Korkein tunnettu sulamispiste normaalipaineessa on grafiitilla, noin 3 675 °C.
Alkuaineiden sulamispisteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Aine | Sulamispiste (°C) |
|---|---|
| Osmium | 3 033 |
| Kulta | 1 064 |
| Uraani | 1 132,2 |
| Lyijy | 327,46 |
| Kupari | 1 084,62 |
| Rauta | 1 535 |
| Alumiini | 660,32 |
| Magnesium | 650 |
| Litium | 180,54 |
| Radon | −71,15 |
| Vety | −259,14 |
| Platina | 1 770 |
| Tina | 231,93 |
Toisin kuin kiehumispiste sulamispiste ei juuri riipu paineesta.
Sulamispiste voidaan määrittää tarkasti vain puhtaille aineille. Metalliseokset jähmettyvät lämpötila-alueessa. Jähmettyminen alkaa likviduslämpötilan alapuolella ja on täydellinen soliduslämpötilasta. Nopean jäähtymisen aikana jähmettyminen alkaa likviduksen alapuolelta. Sula on tällöin alijäähtynyt. Likviduksen ja soliduksen välissä esiintyvää sulan ja kiinteän olomuodon sekoitusta kutsutaan faasitasapainopiirrosten puuroalueeksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 1.3.2014.
