Siirry sisältöön

Maailman kauppajärjestö

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta WTO)
Maailman kauppajärjestö
World Trade Organization (englanniksi)
Organisation mondiale du commerce (ranskaksi)
Organización Mundial del Comercio (espanjaksi)
Image
*   Jäsenet
*   Jäsenet, jotka ovat edustettuina myös Euroopan unionin kautta
*   Tarkkailijajäsenet
*   Eivät kuulu Maailman kauppajärjestöön
*   Eivät sovellu jäseniksi
  •   Jäsenet
  •   Jäsenet, jotka ovat edustettuina myös Euroopan unionin kautta
  •   Tarkkailijajäsenet
  •   Eivät kuulu Maailman kauppajärjestöön
  •   Eivät sovellu jäseniksi
Perustettu 1. tammikuuta 1995
Päämaja Geneve, Sveitsi
Jäsenet 164 jäsenvaltiota[1]
Viralliset kielet englanti, ranska, espanja
Puheenjohtaja Ngozi Okonjo-Iweala
Aiheesta muualla
Sivusto

Maailman kauppajärjestö (engl. World Trade Organization, WTO; ransk. Organisation mondiale du commerce, OMC; esp. Organización Mundial del Comercio, OMC) on kauppapoliittista yhteistyötä koskeva hallitusten välinen kansainvälinen järjestö, jonka päämaja sijaitsee Sveitsin Genevessä.[2] Sen tärkein tavoite on kaupan vapauttaminen. Järjestössä laaditaan tavara- ja palvelukauppaa sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia perussääntöjä, jotka sitovat kaikkia osanottajavaltioita.

Maailman kauppajärjestöön kuuluu nykyisin 164 jäsenvaltiota,[3] jotka yhdessä muodostavat yli 95 % koko maailman kaupasta.[4]

Maailman kauppajärjestö aloitti toimintansa 1. tammikuuta 1995.[2] Se korvasi vuodesta 1947 asti toimineen GATTin (General Agreement on Tariffs and Trade) ja on kaupankäynnin osalta tärkein kansainvälinen elin. GATT oli perustettu toisen maailmansodan jälkimainingeissa väliaikaiseksi 23 maan järjestelyksi, jossa oli mukana Yhdysvallat ja Länsi-Euroopan maita. Vuosina 19471994 järjestettiin yhteensä kahdeksan GATT-neuvottelukierrosta, joiden myötä järjestöön liittyi lisää valtioita. Suomi liittyi GATT:iin vuonna 1950.[5]

Uruguayn kierros

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WTO:n viimeinen neuvottelukierros alkoi Uruguayn Punta del Estessa vuonna 1986, ja sitä kutsutaan Uruguayn kierrokseksi. Uruguayn kierrokseen osallistui yhteensä 123 maata.[6] Neuvottelut päättyivät vuoden 1994 huhtikuussa, kun ministerit useimmista GATTiin osallistuvista 125 maasta allekirjoittivat Marokon Marrakechissa sopimuksen, jossa sovittiin myös WTO:n perustamisesta.

Uruguayn kierros kesti siis seitsemän ja puoli vuotta, mikä oli yli puolet suunniteltua kauemmin. Neuvotteluissa sovittiin lähes kaikesta mahdollisesta kaupankäynnistä hammasharjoista huviveneisiin. Siitä tuli suurin koskaan järjestetty neuvottelukierros.[6]

Balin minisopimus 2013

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuun 2013 kokouksessaan Balin saarella Indonesiassa WTO:n 159 jäsenmaata solmivat ensimmäisen kauppasopimuksen vuoden 1995 ja WTO:n perustamisen jälkeen. Teollisuusmaiden järjestön OECD:n laskelmien mukaan kaupankäynnin kustannukset laskevat sen jäsenmaissa sopimuksen ansiosta 10 % ja muissa maissa 13–16 %. Sopimus näytti viime metreillä kaatuvan Kuuban vastustukseen. Se halusi sopimustekstin avulla puuttua vuosikymmeniä kestäneeseen Yhdysvaltain Kuuban kauppasaartoon.[7]

Tämä kaupan helpottamista koskeva sopimus tuottaa arviolta 700 miljardia euroa ja 21 miljoonaa uutta työpaikkaa. Kansainvälisen kaupan professori Pertti Haaparanta ei esittänyt lukuja mutta arvioi, että vaikutus voi olla hyvin suuri, koska ”kaupan esteet ovat paljon suurempia kuin tullit.” Hänen mukaansa sopimus on merkittävä ja eri toimialat ja kehitysmaiden vientihyödykkeet hyötyvät siitä yhtä lailla. Se auttaa kehitysmaita pääsemään rikkaiden maiden markkinoille. Haaparanta toivoo, että sopimus poistaa EU:n turhat kansalliset ja hallinnolliset säännöt. Sopimus oli WTO:n ensimmäinen lähes 20 vuoteen. Haaparannan mukaan valtiot suostuivat sopimukseen parantaakseen talouskasvua. [8]

WTO:lla on kolme päätavoitetta. Ensimmäinen ja tärkein tavoite on maailmankaupan vapauttaminen.[9] Sen perusperiaate on, että jos maa myöntää jollekin toiselle maalle tullietuuksia, sen on myönnettävä samat etuudet kaikille allekirjoittajamaille. Tätä kutsutaan suosituimmuuskohteluksi.

Toinen tavoite on WTO:n toimiminen kauppaneuvottelujen foorumina.[9] Neuvottelujen perinteinen aihe on se, missä määrin osanottajamaiden olisi annettava kantaa tuontitulleja. GATTin aikana neuvottelut laajennettiin koskemaan tariffien lisäksi muitakin kauppaan liittyviä kysymyksiä, kuten tuontirajoituksia, vientitukia, syrjiviä käytäntöjä ja polkumyyntiä. Polkumyynnillä tarkoitetaan sitä, että joku yrittää myydä tavaroita tuotantokustannuksia alhaisemmilla hinnoilla saadakseen kilpailuetua. Tämä on WTO:n säännöissä yleensä kielletty. WTO käsittelee myös palveluja sekä teollis- ja tekijänoikeuksia (GATS- ja TRIPS-sopimukset).

Kolmantena tavoitteena ja tehtävänä voidaan pitää riitojenratkaisua. WTO pyrkii ratkaisemaan kauppasuhteissa syntyneitä eturistiriitoja. Lisäksi WTO:n sopimukset ovat usein tulkinnanvaraisia, joten järjestö pyrkii ratkaisemaan syntyneet riidat sovinnollisesti yhteisesti sovitun oikeudellisen pohjan avulla.[9]

WTO:n sopimukseen sisältyy 29 periaatetta, joihin allekirjoittajamaat ovat sitoutuneet.

Päätöksenteko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Image
WTO:n pääjohtajana on toiminut vuodesta 2021 nigerialainen Ngozi Okonjo-Iweala.

WTO:n päätöksenteko on pääasiassa konsensukseen perustuvaa,[10] eli uudet sopimukset edellyttävät jäsenmaiden yksimielisyyttä. Tärkeimmistä asioista päättävät jäsenmaat yhdessä. Itse päätöksenteossa ovat mukana joko ministerit tai heidän lähettiläänsä tai delegaationsa.[10]

Yksimielisyyteen perustuva päätöksenteko periytyy GATTin ajoilta, mutta WTO-sopimus antaa mahdollisuuden myös äänestämiseen, mikäli konsensus ei ole mahdollinen. Äänestyksessä jokaisella jäsenmaalla on yksi ääni.[10]

Pääsihteerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääsihteeri Virkakausi Maa
Peter Sutherland 1993–1995 Image Irlanti
Renato Ruggiero 1995–1999 Image Italia
Mike Moore 1999–2002 Image Uusi-Seelanti
Supachai Panitchpakdi 2002–2005 Image Thaimaa
Pascal Lamy 2005–2013 Image Ranska
Roberto Azevêdo 2013–2021 Image Brasilia
Ngozi Okonjo-Iweala 2021– Image Nigeria

Jäsenvaltiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WTO ja Euroopan unioni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin jäsenvaltiot harjoittavat yhteistä ulkomaan kauppapolitiikkaa. Sen vuoksi ne esiintyvät yhtenä ryhmänä WTO:ssa. Euroopan komissio edustaa Euroopan kauppaetuja WTO:n kokouksissa. Euroopan unioni on WTO:n itsenäinen jäsen, kuten sen 27 jäsenvaltiotakin.

Jäsenvaltiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäsenvaltio Liittymispäivämäärä
Image Alankomaat1. tammikuuta 1995
Image Albania8. syyskuuta 2000
Image Angola23. marraskuuta 1996
Image Antigua ja Barbuda1. tammikuuta 1995
Image Argentiina1. tammikuuta 1995
Image Armenia5. helmikuuta 2003
Image Australia1. tammikuuta 1995
Image Bahrain1. tammikuuta 1995
Image Bangladesh1. tammikuuta 1995
Image Barbados1. tammikuuta 1995
Image Belgia1. tammikuuta 1995
Image Belize1. tammikuuta 1995
Image Benin22. helmikuuta 1996
Image Bolivia12. syyskuuta 1995
Image Botswana31. toukokuuta 1995
Image Brasilia1. tammikuuta 1995
Image Brunei1. tammikuuta 1995
Image Bulgaria1. joulukuuta 1996
Image Burkina Faso3. kesäkuuta 1995
Image Burundi23. heinäkuuta 1995
Image Chile1. tammikuuta 1995
Image Costa Rica1. tammikuuta 1995
Image Djibouti31. toukokuuta 1995
Image Dominica1. tammikuuta 1995
Image Dominikaaninen tasavalta9. maaliskuuta 1995
Image Ecuador21. tammikuuta 1996
Image Egypti30. kesäkuuta 1995
Image El Salvador7. toukokuuta 1995
Image Espanja1. tammikuuta 1995
Image Etelä-Afrikka1. tammikuuta 1995
Image Etelä-Korea1. tammikuuta 1995
Image Euroopan unioni1. tammikuuta 1995
Image Fidži14. tammikuuta 1996
Image Filippiinit1. tammikuuta 1995
Image Gabon1. tammikuuta 1995
Image Gambia23. lokakuuta 1996
Image Georgia14. kesäkuuta 2000
Image Ghana1. tammikuuta 1995
Image Grenada22. helmikuuta 1996
Image Guatemala21. heinäkuuta 1995
Image Guinea25. lokakuuta 1995
Image Guinea-Bissau31. toukokuuta 1995
Image Guyana1. tammikuuta 1995
Image Haiti30. tammikuuta 1996
Image Honduras1. tammikuuta 1995
Image Hongkong1. tammikuuta 1995
Image Indonesia1. tammikuuta 1995
Image Intia1. tammikuuta 1995
Image Irlanti1. tammikuuta 1995
Image Islanti1. tammikuuta 1995
Image Israel21. toukokuuta 1995
Image Italia1. tammikuuta 1995
Image Itävalta1. tammikuuta 1995
Image Jamaika9. maaliskuuta 1995
Image Japani1. tammikuuta 1995
Image Jordania11. huhtikuuta 2000
Image Kambodža13. lokakuuta 2004
Image Kamerun13. joulukuuta 1995
Image Kanada1. tammikuuta 1995
Image Kap Verde23. heinäkuuta 2008
Image Kenia1. tammikuuta 1995
Image Keski-Afrikan tasavalta31. toukokuuta 1995
Image Kiina11. joulukuuta 2001
Image Kiinan tasavalta1. tammikuuta 2002
Image Kirgisia20. joulukuuta 1998
Image Kolumbia30. huhtikuuta 1995
Image Kongon demokraattinen tasavalta1. tammikuuta 1997
Image Kongon tasavalta27. maaliskuuta 1997
Image Kreikka1. tammikuuta 1995
Image Kroatia30. marraskuuta 2000
Image Kuuba20. huhtikuuta 1995
Image Kuwait1. tammikuuta 1995
Image Kypros30. heinäkuuta 1995
Image Latvia10. helmikuuta 1999
Image Lesotho31. toukokuuta 1995
Image Liechtenstein1. syyskuuta 1995
Image Liettua31. toukokuuta 2001
Image Luxemburg1. tammikuuta 1995
Image Macao1. tammikuuta 1995
Image Madagaskar17. marraskuuta 1995
Image Pohjois-Makedonia4. huhtikuuta 2003
Image Malawi31. toukokuuta 1995
Image Malediivit31. toukokuuta 1995
Image Malesia1. tammikuuta 1995
Image Mali31. toukokuuta 1995
Image Malta1. tammikuuta 1995
Image Marokko1. tammikuuta 1995
Image Mauritania31. toukokuuta 1995
Image Mauritius1. tammikuuta 1995
Image Meksiko1. tammikuuta 1995
Image Moldova26. heinäkuuta 2001
Image Mongolia29. tammikuuta 1997
Image Montenegro17. joulukuuta 2001
Image Mosambik26. elokuuta 1995
Image Myanmar1. tammikuuta 1995
Image Namibia1. tammikuuta 1995
Image   Nepal23. huhtikuuta 2004
Image Nicaragua3. syyskuuta 1995
Image Niger13. joulukuuta 1996
Image Nigeria1. tammikuuta 1995
Image Norja1. tammikuuta 1995
Image Norsunluurannikko1. tammikuuta 1995
Image Oman9. marraskuuta 2000
Image Pakistan1. tammikuuta 1995
Image Panama6. syyskuuta 1997
Image Paraguay1. tammikuuta 1995
Image Papua-Uusi-Guinea9. kesäkuuta 1996
Image Peru1. tammikuuta 1995
Image Portugali1. tammikuuta 1995
Image Puola1. heinäkuuta 1995
Image Qatar13. tammikuuta 1996
Image Ranska1. tammikuuta 1995
Image Romania1. tammikuuta 1995
Image Ruanda22. toukokuuta 1996
Image Ruotsi1. tammikuuta 1995
Image Saint Kitts ja Nevis21. helmikuuta 1996
Image Saint Lucia1. tammikuuta 1995
Image Saint Vincent ja Grenadiinit1. tammikuuta 1995
Image Saksa1. tammikuuta 1995
Image Salomoninsaaret26. heinäkuuta 1996
Image Sambia1. tammikuuta 1995
Image Samoa17. joulukuuta 2011
Image Saudi-Arabia11. joulukuuta 2005
Image Senegal1. tammikuuta 1995
Image Sierra Leone23. heinäkuuta 1995
Image Singapore1. tammikuuta 1995
Image Slovakia1. tammikuuta 1995
Image Slovenia30. heinäkuuta 1995
Image Sri Lanka1. tammikuuta 1995
Image Suomi1. tammikuuta 1995
Image Suriname1. tammikuuta 1995
Image Sveitsi1. heinäkuuta 1995
Image Swazimaa1. tammikuuta 1995
Image Tansania1. tammikuuta 1995
Image Tanska1. tammikuuta 1995
Image Thaimaa1. tammikuuta 1995
Image Togo31. toukokuuta 1995
Image Tonga27. heinäkuuta 2007
Image Trinidad ja Tobago1. maaliskuuta 1995
Image Tšad19. lokakuuta 1996
Image Tšekki1. tammikuuta 1995
Image Tunisia29. maaliskuuta 1995
Image Turkki26. maaliskuuta 1995
Image Uganda1. tammikuuta 1995
Image Ukraina16. toukokuuta 2008
Image Unkari1. tammikuuta 1995
Image Uruguay1. tammikuuta 1995
Image Uusi-Seelanti1. tammikuuta 1995
Image Vanuatu26. lokakuuta 2011
Image Venezuela1. tammikuuta 1995
Image Venäjä22. elokuuta 2012
Image Vietnam11. tammikuuta 2007
Image Viro13. marraskuuta 1999
Image Yhdistyneet arabiemiraatit10. huhtikuuta 1996
Image Yhdistynyt kuningaskunta1. tammikuuta 1995
Image Yhdysvallat1. tammikuuta 1995
Image Zimbabwe5. maaliskuuta 1995

WTO:n toimintaa kaupan vapauttamisessa on arvosteltu, koska sen on katsottu hyödyttävän ennen kaikkea kansainvälisiä suuryhtiöitä ja rikkaita kansantalouksia. Periaatteessa jokainen maa tietysti toimii vapaaehtoisesti WTO:ssa, mutta WTO-kriitikot usein väittävät, että poisjääminen aiheuttaisi vain ”kauppasaarron” muiden maiden taholta. WTO:n päätöksenteossa on myös katsottu suurten ja rikkaiden talouksien (ennen kaikkea Yhdysvallat, Euroopan unioni, Japani) olevan käytännössä hallitsevia ja pystyvän sanelemaan säännöksiä ihmiskunnan enemmistöä edustaville köyhille maille.

WTO-sopimuksia on myös arvosteltu siitä, että huolimatta sopimusten laajoista vaikutuksista, niistä on käyty vain vähän demokraattista keskustelua jäsenmaissa ja tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat olleet olemattomat.

  1. Members and Observers WTO. Arkistoitu 5.1.2012. Viitattu 18.12.2011.
  2. 1 2 What is the WTO? WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  3. Members and Observers 23.7.2008. WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  4. Fergusson, Ian F.: The World Trade Organization: Background and Issues (PDF) nationalaglawcenter.org. 9.5.2007. Arkistoitu 19.8.2008. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  5. Naiset ja talouden globalisaatio Suomen UNIFEM. Viitattu 13.10.2009. (suomeksi)
  6. 1 2 Maailman kauppajärjestön historia Havannasta Marrakeshiin. 28.5.2012. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 4.9.2009.
  7. WTO sai aikaan sovun - ensimmäistä kertaa sitten järjestön perustamisen 7.12.2013. Yle.fi. Viitattu 8.12.2013.
  8. "Kauppaa vapaaksi", Suomen Kuvalehti 50/2013, 13.12.2013, sivu 9.
  9. 1 2 3 Kolme päätavoitetta. 28.5.2012. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 4.9.2009.
  10. 1 2 3 Whose WTO is it anyway? WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • George, Susan: Maailman kauppajärjestö kuriin. ((Remettre l’OMC à sa place, 2001.) Suomentanut Jorma Penttinen. Julkaistu yhdessä Suomen Attacin kanssa) Tampere: Vastapaino, 2003. ISBN 951-768-121-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]