lentäjä
Suomi
[muokkaa].jpg)
Substantiivi
[muokkaa]lentäjä (10)
- henkilö, jolla on koulutus, viranomaisen myöntämä lupa (lentolupakirja) ja lääketieteellinen kelpoisuus ohjata eli lentää ilmassa liikkuvaa kulkuneuvoa, esim. lentokonetta
- ihminen tai eläin, joka lentää
- Varpushaukka on taitava lentäjä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlent̪æjæ/
- tavutus: len‧tä‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lentäjä | lentäjät |
| genetiivi | lentäjän | lentäjien (lentäjäin) |
| partitiivi | lentäjää | lentäjiä |
| akkusatiivi | lentäjä; lentäjän |
lentäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lentäjässä | lentäjissä |
| elatiivi | lentäjästä | lentäjistä |
| illatiivi | lentäjään | lentäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lentäjällä | lentäjillä |
| ablatiivi | lentäjältä | lentäjiltä |
| allatiivi | lentäjälle | lentäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lentäjänä | lentäjinä |
| translatiivi | lentäjäksi | lentäjiksi |
| abessiivi | lentäjättä | lentäjittä |
| instruktiivi | – | lentäjin |
| komitatiivi | – | lentäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lentäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, jolla on lupa ohjata ilmassa liikkuvaa kulkuneuvoa
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]ansiolentäjä, avaruuslentäjä, hävittäjälentäjä, lentäjänlakki, lentäjäntakki
Aiheesta muualla
[muokkaa]- lentäjä Kielitoimiston sanakirjassa
