Siirry sisältöön

perus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

perus (39)

  1. pohja, perustus
    Kun rakentaa vankalle perukselle, se pysyy.
  2. (slangia) sanotaan, kun jokin on tyypillistä
    — Unohdin sitten avaimet ja jäin koko yöksi pihalle. — Heh, perus.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈperus/
  • tavutus: pe‧rus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perus perukset
genetiivi peruksen perusten
peruksien
partitiivi perusta peruksia
akkusatiivi perus;
peruksen
perukset
sisäpaikallissijat
inessiivi peruksessa peruksissa
elatiivi peruksesta peruksista
illatiivi perukseen peruksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi peruksella peruksilla
ablatiivi perukselta peruksilta
allatiivi perukselle peruksille
muut sijamuodot
essiivi peruksena peruksina
translatiivi perukseksi peruksiksi
abessiivi peruksetta peruksitta
instruktiivi peruksin
komitatiivi peruksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo perukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
perus-

Etymologia

[muokkaa]
  • substantiivi perä + johdin -us (:-ukse-)
  • [2]: oletettavasti irtaantunut etuliitteestä perus- itsenäiseksi sanaksi

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • perus Kielitoimiston sanakirjassa