Skyr
Skyr on islantilainen rahkaa muistuttava hapanmaitotuote, joka on koostumukseltaan sakeampaa kuin jogurtti[1]. Skyriä on valmistettu muissakin Pohjoismaissa, mutta nykyään se tunnetaan nimenomaan islantilaisen keittiön erikoisuutena.
Skyr valmistetaan pastöroimalla maitoa ja erottamalla siitä hera. Sen jälkeen maito hapatetaan ja siitä poistetaan neste. Hapatteena käytetään toisenlaista maitohappobakteerikantaa kuin rahkan valmistuksessa, ja siksi skyr on maultaan pehmeämpää kuin rahka.[1]
Perinteisesti valmistettua skyriä ei mausteta. Skyriä myydään kuitenkin myös esimerkiksi marjoilla tai hedelmillä valmiiksi maustettuna. Myös skyr-pohjaiset smoothiet ovat kasvattaneet suosiotaan. Skyrissä on korkea proteiinipitoisuus ja matala rasvapitoisuus: skyr sisältää noin 12 % proteiinia, 3 % hiilihydraatteja ja 0,5 % rasvaa.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Skyr tuotiin Islantiin Norjasta tulleiden norjalaisten uudisasukkaiden mukana noin vuonna 874 jaa. He toivat mukanaan kotimaastaan peräisin olevia perinteisiä juustomassaan perustuvia maitotuotteita. Uudisasukkaat joutuivat kohtaamaan Islannin ankaran ilmaston, lyhyet kasvukaudet sekä rajalliset luonnonvarat, kuten vähäisen puun ja polttoaineen määrän. Tämän vuoksi tarvittiin tehokkaita tapoja säilöä ruokaa. Skyr kehittyi tärkeäksi ratkaisuksi: ylimääräinen maito voitiin muuttaa kestäväksi elintarvikkeeksi, joka auttoi perheitä selviytymään pitkistä talvista. Tämä hyödynsi saaren runsaita lehmä- ja lammaslaumoja.
Ennen jääkaappien aikakautta skyr oli keskeinen tapa säilöä maitoa. Sen korkea happamuus ja vähäinen vesipitoisuus mahdollistivat säilyttämisen kuukausien ajan ilman pilaantumista. Tämän merkityksen osoittavat myös 1100-luvun islantilaiset saagat, kuten Egilin saaga ja Grettirin saaga, joissa skyr esiintyy tavallisena peruselintarvikkeena arjen, riitojen ja selviytymisen kuvauksissa. Myös arkeologiset löydöt tukevat sen muinaista alkuperää: viikinkiaikaisia maitotaloustyökaluja ja maitotuotejäämiä sisältäviä astioita on löydetty muun muassa paikoista, joiden esineistöä on esillä Reykjavíkin Islannin kansallismuseossa. Nämä viittaavat siihen, että skyriä valmistettiin laajasti jo asutuksen alkuajoista lähtien.
1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella skyr oli edelleen tärkeä islantilaisten kotitalouksien taloutta. Perinteet siirtyivät suullisesti perheissä, ja valmistuksesta vastasivat pääasiassa naiset, jotka kasvattivat ja välittivät perintönä kulkevia hapatteita äidiltä tyttärelle. Tämän ajan kuvaukset, kuten Pétursdóttirin (1960) dokumentoimat kertomukset, korostavat naisten keskeistä roolia näiden perinteiden ylläpitämisessä maaseudun eristyneisyydestä ja taloudellisista vaikeuksista huolimatta. 1900-luvun puoliväliin mennessä nopea kaupungistuminen, maitotalouden teollistuminen sekä tuontituotteiden yleistyminen kuitenkin siirsivät skyr-tuotannon kotitalouksista kaupallisille toimijoille, kuten 1930-luvulla perustetulle Mjólkursamsalan-osuuskunnalle. Tämän seurauksena perinteiset kotivalmistusmenetelmät olivat lähellä kadota kokonaan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Satu Rämö, Proteiinipommi Islannista, Helsingin Sanomat, 10.3.2011 sivu D 3
- ↑ Jón Þór Pétursson, Valdimar Tr Hafstein: Stirring Up Skyr: From Live Cultures to Cultural Heritage. Journal of American Folklore, 2022, 135. vsk, nro 535, s. 49. doi:10.5406/15351882.135.535.03 ISSN 0021-8715 Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Skyr Wikimedia Commonsissa
