fange

Saksa

Verbi

fange

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä fangen
2. konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä fangen
3. konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä fangen
4. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä fangen

Tanska

Substantiivi

fange yl. (yks. määr. fangen[luo], mon. epämäär. fanger [luo], mon. määr. fangerne [luo])

1. vanki