strafe

Englanti

Substantiivi

strafe (monikko strafes)

1. tulitus

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	strafes
part. prees.	strafing
imp. & part. perf.	strafed

strafe

1. tulittaa
2. (tietokonepelissä) liikkua sivusuunnassa, liikkua sivuttain

Saksa

Verbi

strafe

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä strafen
2. konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä strafen
3. konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä strafen
4. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä strafen