Siirry sisältöön

ylin

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

ylin (36) (superlatiivinen, ei positiivimuotoa; komparatiivi ylempi)

  1. (sijainnista) korkeimmalla oleva, ylimmäinen (vastakohta alin)
    ylin kerros
  2. Määritelmä puuttuu.
    Ennen pitkää heistä tuli ylimmät ystävykset.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈylin/
  • tavutus: y‧lin

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ylin ylimmät
genetiivi ylimmän ylimpien
ylinten
(ylimpäin)
partitiivi ylintä ylimpiä
akkusatiivi ylin;
ylimmän
ylimmät
sisäpaikallissijat
inessiivi ylimmässä ylimmissä
elatiivi ylimmästä ylimmistä
illatiivi ylimpään ylimpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ylimmällä ylimmillä
ablatiivi ylimmältä ylimmiltä
allatiivi ylimmälle ylimmille
muut sijamuodot
essiivi ylimpänä
(ylinnä)
ylimpinä
translatiivi ylimmäksi ylimmiksi
abessiivi ylimmättä ylimmittä
instruktiivi ylimmin
komitatiivi ylimpine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ylimmä-
vahva vartalo ylimpä-
konsonantti-
vartalo
ylin-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ylin Kielitoimiston sanakirjassa