Vuonna 1979 Matti Fagerholm pakkasi levynsä lätkäkassiin ja lähti luokkaretkelle Tukholmaan. Perillä hän hyvästeli kaverinsa ja treffasi Antti Hulkon Karlaplanilla. Alkoi esi-Hanoin aika.
Nykyisin Mike Monroena tunnettu Fagerholm oli tehnyt uravalintansa jo varhain.
— Kahdeksanvuotiaana päätin tulla joko radiokuuluttajaksi tai rocklaulajaksi. Pena (radiokuuluttaja Pentti Fagerholm) sanoi, että sun "s" on liian pehmeä suomen kieleen, joten that´s easy, musta tuli rocklaulaja, Monroe sanoo.
Fagerholm ja Hulkko olivat tavanneet ensimmäisen kerran vuonna 1976 Töölön kirkon kellarin "Pärinäpirtissä", missä tuleva McCoy treenasi silloisen bändinsä kanssa.
1980-luvun alussa ei suomalaisia bändejä ei vielä ollut totuttu näkemään maailmalla eikä avoimesti pois Suomesta pyrkineiden rokkareiden arvostus ollut kummoista.
— Mehän aina kelattiin ittemme kansainvälisenä bändinä. Meitä haukuttiin homonarkkareiks, kunnes saatiin nimeä ulkomailla, Monroe muistelee Hanoin alkuaikoja.
— Meidän päämäärähän oli painua ulos Suomesta ja Skandinaviasta niin kauas kun mahdollista, ekaks, sitku menestystä tuli niin siinä vaiheessa me oltiinkin jo suomipoikia, hän toteaa arvostuksen muuttumisesta.
Teksti: Petra Himberg
