Poissaolosi
ääniä: hiljaisuuden
aavaa huminaa.

Läsnäolosi
muistoja: tiheästi
merkityksiä.

Alma (31.7.2014 – 8.3.2022) jättää jälkensä. Runoilu on loppunut, muistot pysyvät.

Paikan haussa
tunne voittaa tarkkuuden:
tässä on hyvä.

Kajo valoa,
se pitenee päivittäin,
kasvattaa kevään.

Kaihtelematta:
päivän paras hetkeni
yllättää aina.

kun en saa mistään
kiinni, kiinnityn vaiti
asettautuen
makuulle maaduttautuen
ajatusten aaltoillen

Jäi nappuloita
siirtämättä tai muuten
peli on kesken.
Sittenkin näkemättä
vielä kaiken finaali.

Tänään on hyvin.
Huomenna saattaa olla
toisin. Huomiseen.

Tiedän tulevan
päivä toisensa jälkeen,
jäljet toisiinsa
unohtuen, toistensa
kaltaiset, muut mielessä.

Kulunut vuosi
alapuolellani: ei
takaisin tule,
ei muuksi muutu, ei saa
mustasta valkoiseksi.

Hetkissä säihkyy,

hetkessä muistuu ajan

vääjäämättömyys.