FS Invincible (1861)
| Invincible | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Arsenal de Toulon |
| Kölinlasku | 1. toukokuuta 1858 |
| Laskettu vesille | 4. huhtikuuta 1861 |
| Palveluskäyttöön | maaliskuu 1862 |
| Poistui palveluskäytöstä | 12. elokuuta 1872 |
| Loppuvaihe | romutettu 1876 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 5 650 t |
| Pituus | 78,25 m |
| Leveys | 17 m |
| Syväys | 8,48 m |
| Koneteho | 2 500 hv |
| Nopeus | 13 solmua |
| Miehistöä | 570 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 36 × Canon de 164 mm Modèle 1858 |
Invincible oli Ranskan laivaston vuonna 1861 vesillelaskettu Gloire-luokan ironclad.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Gloire-luokka (ironclad)
Ranskan meriministeri de Chasseloup-Loubat tilasi 4. maaliskuuta 1858 kolme 900 nhp:n höyrykoneella varustettua panssarifregattia, joista kaksi määrättiin valmistettavaksi Toulonin laivastontelakalla ja kolmas Lorientin. Aluksen nimeksi vahvistettiin 8. maaliskuuta Invincible. Meriministeri hyväksyi 20. maaliskuuta Stanislas-Charles-Laur Dupuy de Lômen suunnitelmat uudeksi alukseksi. Köli laskettiin 1. toukokuuta 1858. Alukselle tilattiin höyrykone Mazelinelta samalla kertaa kuin Couronnelle. Tilaus hyväksyttiin 4. kesäkuuta. Alukselle valmistettu höyrykone asennettiin kuitenkin Napoléonille. Alukselle tilattiin uusi höyrykone Forges et Chantiers de la Méditerranéelta, joka hyväksyi tilauksen 18. toukokuuta 1860. Alus laskettiin vesille 4. huhtikuuta 1861 ja otettiin palvelukseen 6. huhtikuuta 1861 koeajoja varten ja varsinaiseen palvelukseen maaliskuussa 1862. Alus valmistui lopulta maaliskuussa 1863.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus osallistui syyskuusta marraskuuhun 1863 ironcladien koepurjehdukseen[2], minkä jälkeen palvelukseen otettu alus liitettiin Ranskan Välimeren laivastoon.[3] Alus vastaanotti elokuussa 1865 Brestissä Napoleon III:n syntymäpäivä juhlallisuuksissa vierailleen Britannian kuninkaallisen laivaston Kanaalin laivaston alukset. Invinciblen lisäksi vastaanottajina olivat linjalaivat Bretagne, Louis XIV, Ville de Lyon ja Jean Bart, ironcladit Solferino, Couronne, Provence ja Normandie sekä jahti Reine Hortense, joka oli tilaisuudessa virallisena vastaanottajien jahtina. Lisäksi tilaisuudessa oli runsaasti pienempiä risteilijöitä ja kuljetusalukset Meuse ja Allier, joka oli vasta Meksikosta saapuneena edelleen karanteenissa. Toisena vierailupäivänä Solferinolla, Couronnella ja Invinciblella järjestettiin vastaanotto. Merkittävimmät vieraista saapuivat Solferinolle muiden keskittyessä muille aluksille. Molemmat satamassa olleet laivastot lähtivät 24. elokuuta merelle. Britit palasivat suoraan Portsmouthiin ja ranskalaiset ryhmittivät laivastonsa uudelleen esitelläkseen sitä paremmin.[4]
Alus osallistui 29. elokuuta Ranskan laivaston vastavierailuun Portsmouthiin, missä isäntänä oli Kanaalin laivasto. Laivastoa olivat vastassa HMS Achilles, HMS Black Prince, HMS Hector, HMS Royal Sovereign, HMS Defence, HMS Edgar, HMS Liverpool, HMS Research ja HMS Salamis. Lisäksi satamassa oli 10 tykkivenettä, joiden tehtävänä oli toimia ranskalaisalusten huoltolaivoina. Kello 10.30 amiraliteetin lordit purjehtivat HMS Osbornella, HMS Enchantressilla ja HMS Black Eaglellä vastaanottamaan vierailijoita samalla kuin koko laivasto ampui kunnialaukauksia. Ranskan laivaston ironcladit Solferino, Magenta, Héroïne, Couronne, Flandre, Provence, Normandie, Invincible ja Gloire, korvetit Caton ja Reine Hortense sekä avisot Ariel ja Faon laskivat ankkurinsa Southsean edustalle. Illalla järjestettiin upseereille vastaanotto HMS Duke of Wellingtonilla. Seuraavina päivinä oli vierailuita ja vastavierailuita aluksilla ja alueen telakoilla. Ranskalaisalukset lähtivät 2. syyskuuta paluumatkalle Cherbourgiin, missä Välimeren laivasto hiilesti ennen matkan jatkamista Touloniin.[5]
Aluksen aseistus uusittiin vuonna 1868, minkä jälkeen se palautettiin palvelukseen 8. elokuuta 1870 Cherbourgissa. Ranskan ja Saksan sodassa 1870-1871 alus lähetettiin suojaamaan Saint-Pierre ja Miquelonia kaappareilta ja alueen ranskalaisia kalastajia. Heikkolaatuisesta puutavarasta valmistettu alus oli Ranskaan palatessaan huonossa kunnossa ja poistettiin palveluksesta. Alus poistettiin alusluettelosta 12. elokuuta 1872 Cherbourgissa käyttökelvottomana ja romutettiin 1876 Cherbourgissa[6].[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. London: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
- de Balincourt, Captain & Vincent-Bréhignac, Captain: The French Navy of Yesterday: Ironclad Frigates, Part II. (La Revue Maritime Vol. CXXXV 1931 s. 289 ja 775) F.P.D.S. News Letter, 1974, II. vsk, nro 3, s. 23-25. Akron, Ohio: Foreign Periodicals Data Service. (englanniksi)
- Jones, Colin: Entente Cordiale, 1865. Warship, 1996, XX. vsk, s. 31-40. London: Conway. ISBN 0-85177-685-X (englanniksi)
- Winfield, Rif & Roberts, Stephen S.: French Warships in the Age of Sail 1786-1861 Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2015. ISBN 978-1-84832-204-2 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: EI – Seuraaja: Couronne |
