Siirry sisältöön

Lars Sonck

Wikipediasta
Lars Sonck
Arkkitehti Lars Sonck.
Arkkitehti Lars Sonck.
Henkilötiedot
Syntynyt10. elokuuta 1870
Kälviä
Kuollut14. maaliskuuta 1956 (85 vuotta)
Helsinki
Arkkitehti
Koulutus Teknillinen korkeakoulu
Merkittävät työt Ainola, Kallion kirkko, Mikaelinkirkko, Pyhän Yrjön kirkko, Tampereen tuomiokirkko, Eiran sairaala ja Helsingin Puhelinyhdistyksen talo

Lars Eliel Sonck (10. elokuuta 1870 Kälviä – 14. maaliskuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti. Häntä pidetään kansallisromanttisen kauden merkittävimpänä arkkitehtina Eliel Saarisen ohella. Jo 1890-luvulla Sonck suunnitteli Ahvenanmaalle hirsirakennuksia ja -huviloita, joiden kansallinen muotokieli erosi aiemmista pitsihuviloista.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lars Sonckin vanhemmat olivat kirkkoherra Knut Sonck ja Anna Rebecka Nordström.[1]

Sonck muutti Ahvenanmaalle 7-vuotiaana, kun hänen isänsä sai kirkkoherran viran Finströmin seurakunnasta. Sonck oli kiinnostunut arkkitehtuurista jo varhain ja ura alkoi vauhdikkaasti, kun hän vain 23-vuotiaana voitti Turun Mikaelinkirkon suunnittelukilpailun vuonna 1894. Kilpailuvoitosta saamillaan rahoilla hän osti Finströmin Bartsgårdasta tontin, jolle hän rakennutti oman sveitsiläistyylisen kesähuvilan. Talvisin hän asui Helsingissä Unioninkadulla, jossa hänellä oli asunto ja ateljee.[2]

Lars Sonckille myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1921 ja Suomen Arkkitehtiliiton kunniajäsenyys 1930.

Suunnittelutöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkiset rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asuintalot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lasses Villa (1895) Finström, Bartsgårda. Sonck rakennutti huvilan itselleen Turun Mikaelinkirkon arkkitehtuurikilpailusta saamillaan voittorahoilla. Talo paloi osittain vuonna 1951.[8][9]
  • Vuorelan talo (1896, suojeltu 1989) Viitasaari. Sonck suunnittelu talon veljelleen Johan W. Sonckille, joka toimi kunnanlääkärinä Viitasaarella. Sonck myi rakennuksen vuonna 1916.[10]
  • Villa Berghyddan (suunniteltu 1893, valmistunut 1896, suojeltu 1970) Maarianhamina, Södragatan 31[11]
  • Villa Hällberg (1896) Maarianhamina, Sjöpromenaden. Sonck suunnitteli rakennuksen alun perin kylpylän ylilääkärin huvilaksi Badhusbergetin huipulle. Rakennus on myöhemmin siirretty alas Länsisatamaan, jossa se toimii nykyisin purjehdusseura ÅSS:n paviljonkina.[2]
  • Kotkaniemi (1898) on perimätiedon mukaan Sonckin suunnittelema, Luumäki
  • Bostadsaktiebolaget Norra Kajen 10 (1899) Helsinki, Kruununhaka[12]
  • Pirttiniemen huvila, aiemmin Brofeldtin huvila (1902) Kuopio[13]
  • Jean Sibeliuksen koti Ainola (1904) Järvenpää, Lepola
  • Kurthin huvila (1905) Outokumpu Oy osti 1988 ja kunnosti edustustiloikseen, Tornio
  • Villa Baumgartner (1906) Britannian suurlähetystö osti talon ja purki sen syksyllä 1972. Uusi lähetystötalo valmistui vasta 1990.[14][15]
  • Villa Stenberg (1914) Helsinki, Kulosaari[12]
  • Tasavallan presidentin kesäasunto Kultaranta (1917) Naantali, Luonnonmaa
  • Villa Procopé (1918) Helsinki, Kulosaari[12]
  • Sarvilinna (1922) Kustavi, Lypyrtin saari
  • Sonckin kortteli (1926–1929), Helsinki, Etu-Töölö (Sonck laati korttelin yleissuunnitelman, mutta muut arkkitehdit tekivät rakennusten yksityiskohtaisemmat piirustukset)
  • As Oy Eura (1928) Hämeentie 92, Eurantie 12, Helsinki, Vallila[16]
  • Villa Grönberg (1936) Vantaa, Jokiniemi
  • Torggatan 5, asuin- ja liikerakennus (1938) Maarianhamina[2]
  • Villa Petersen, Helsinki Kulosaari[12]
  • Uuno Klamin kesähuvila (1945) Virolahti, Kujaholmin saari[17]

Vesitornit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonck suunnitteli seitsemän vesitornia, joista toteutuivat vain Pietarsaaren vesitorni (1929) ja Rauman vesitorni (1934), joka on osa nykyistä tornia. Toteuttamatta jäivät Hyvinkään (1942), Karjaan (1943), Valkeakosken (1944), Riihimäen (1944) ja Maarianhaminan (1945) vesitornien suunnitelmat.[18][19][20][21]

Asemakaavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Helsingin Töölö (kilpailutyö 1899, kaavaehdotus 1902, hyväksytty 1906) Töölön kaavoituksesta järjestettiin Suomen ensimmäinen arkkitehtuurikilpailu. Sonck sijoittui kilpailussa toiseksi, mutta lopullisen asemakaavan Sonck suunnitteli yhdessä Gustaf Nyströmin kanssa.[12][22]
  • Helsingin Haaga[8]
  • Helsingin Kulosaari[12]
  • Helsingin Eira[12]
  • Maarianhaminan keskusta (1919), kaavaehdotuksen mukaisesti on toteutunut kaupungintalon ja merenkulkuoppilaitoksen sijainti Södragatanin päihin. Sonck ehdotti myös kirkon siirtämistä esplanadin eteläpäähän, mutta ehdotus ei toteutunut.[23]
  • Tampereen Pyynikki[8]
  • Tampereen Ratina[8]

Muut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevat Sonckin suunnittelemat makasiinirakennukset ovat viime vuosina saaneet uutta elämää, kun suojeltuun L2-satamamakasiiniin asettui viereen rakennetun Clarion-hotellin kongressikeskus.[24] Myös Pöllyvaaran vuonna 1914 valmistunut näkötorni Kajaanissa oli Sonckin suunnittelema, mutta torni purettiin vuonna 1949.

Perinnekorjaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1928 rakennettu Sonckin suunnittelema Eurantie 12 (As Oy Eura) on kulttuurihistoriallisesti arvokkaan julkisivun kohde, joka on suojeltu SR-2-suojelumerkinnällä. Alun perin rakennuksen ensimmäisestä kerroksesta merkittävä osa on varattiin kylpylälaitokselle, ja 1930-luvulla talossa toimi alkuperäinen Hermannin Saunat, kaupunkilaisten tukeutuessa julkisiin korttelisaunoihin ennen lämpimän veden yleistymistä Helsingissä. [25] As Oy Euran rakennuksen alkuperäinen julkisivu kuitenkin peitettiin 1960-luvulla harmaalla roiskerappauksella ja kattokoristeet sekä ruutuikkunat poistettiin ennen julkisivun SR-2 suojelumerkinnän voimaantuloa.

Vuonna 2021 rakennukseen toteutettiin alkuperäisen julkisivuarkkitehtuurin entisöinti perustuen Lars Sonckin toimiston pääpiirustuksiin ja Arkkitehtuurimuseon arkistokuviin.[26] Perinnejulkisivukorjauksessa palautettiin alkuperäisen mukaiset tammiovet, sydänpuiset ruutuikkunat, räystäsprofiilit, perinnesävyt, piikkimäiset suipot tornit eli spiirat ja muut koristeet. [27] Perinnejulkisivukorjaus voitti Julkisivuremontti 2023 -kilpailun 1. palkinnon[27][28]

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lars Sonckin mukaan nimettyjä katuja:

Kuvagalleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Korvenmaa, Pekka: ”Sonck, Lars (1870–1956)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 195–197. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Lars Sonck ja Hilda Hongell, vanhan Maarianhaminan rakennustaidetta 25.4.2007. Maarianhaminan kaupunki. Viitattu 20.2.2024.
  3. ↑ Teksti Heli Peltoniemi, animaatio Klaus Perälä: Nuori arkkitehti suunnitteli keskelle Turkua kirkon, jota lopulta vihasi – Tältä läntinen keskusta näyttäisi, jos Lars Sonck olisi saanut korjata virheensä Turun Sanomat. 25.10.2023. Viitattu 29.11.2025.
  4. ↑ Begravningsplats Mariehamns församling. Viitattu 26.11.2025. (ruotsiksi)
  5. ↑ Tehtaanmäen koulusta, Kuusankosken Kotiseututalosta ja Immolan Komentolasta myönteiset suojelupäätökset | Kaakkois-Suomen ELY-keskus www.sttinfo.fi. Viitattu 26.11.2025.
  6. ↑ Lundén, Pia: Badhusepoken i Mariehamn — 1889–1914 2025. Mariehamns stad, planläggningsenheten.
  7. ↑ Parantola Hyvinkään kaupunki. Viitattu 26.11.2025.
  8. 1 2 3 4 Kansallisten monumenttien mestari Turun Sanomat. 30.1.2005. Viitattu 20.2.2024.
  9. ↑ K1, J4: Stugor | Stugor | Yle Areena areena.yle.fi. Viitattu 20.2.2024.
  10. ↑ Kulttuuriympäristön palveluikkuna www.kyppi.fi. Viitattu 20.2.2024.
  11. ↑ Karttjänst karta.mariehamn.ax. Viitattu 20.2.2024.
  12. 1 2 3 4 5 6 7 Arkkitehtuuri | Aikansa julkkisarkkitehti Lars Sonck poltti tiedot yksityiselämästään, mutta rakennukset jäivät – Lähde kartan avulla Sonck-kierrokselle Helsinkiin Helsingin Sanomat. 19.12.2020. Viitattu 20.2.2024.
  13. ↑ Kuopion Pursiseuran maja Arkkitehtuuriopas - Savo. 7.1.2015. Viitattu 28.11.2025.
  14. ↑ villa Baumgartner, rakennus v:n 1928 muutosten jälkeen finna.fi. Viitattu 5.6.2025.
  15. ↑ HS Helsinki | Britit purkivat Lars Sonckin arvohuvilan Kaivopuistosta 1970-luvulla, eikä skandaali ole unohtunut helsinkiläisiltä Helsingin Sanomat. 21.10.2019. Viitattu 21.2.2024.
  16. ↑ Hackzell Kaija: Helsingin korttelit kertovat osa 18 Vanhan ajan kaupankäyntiä Helsingin Sanomat. 20.5.1990. Viitattu 27.3.2025.
  17. ↑ Arkkitehti Lars Sonckin elämäntyötä esittelevä Kultarannasta Kettumäelle -näyttely Kuusankosken kotiseututalossa 2.8.2020 saakka kulttuuritielle.fi. Viitattu 29.11.2025.
  18. ↑ Vesitornit Arkkitehtuurimuseon kokoelmissa: Piirustuksia kokoelmissa Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 22.4.2023.
  19. ↑ Varhaiset vesitornit Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 7.3.2015.
  20. ↑ Rauman veden www-palvelu Rauman kaupunki. Arkistoitu 3.4.2009. Viitattu 15.6.2009.
  21. ↑ Vähäsarja, Sari & Karhula, Ritva: Lars Sonckin kynänjälki kurottaa yhä kohti taivasta Yle.fi. 18.2.2013. Viitattu 10.8.2021.
  22. ↑ Martti Helminen: Töölön kaava 100 vuotta Kvartti 1/06. 10.4.2006. Helsingin kaupunki. Viitattu 21.2.2006.
  23. ↑ Den sexradiga lindalléns stadsplanehistoria 11.11.2020. Maarianhaminan kaupunki. Viitattu 20.2.2024.
  24. ↑ Salmela, Maija: Norjalainen hotelliketju rantautuu Suomeen – toiveissa Guggenheimin rakentaminen Helsinkiin Helsingin Sanomat. 3.3.2016. Viitattu 26.10.2016.
  25. ↑ Helsingissä on auki enää kaksi vanhaa korttelisaunaa ja nyt sähkönhinta kurittaa toista niistä – ensi kesä voi ratkaista sen kohtalon Yle Uutiset. 31.12.2022. Viitattu 27.3.2025.
  26. ↑ Arkkitehtuuri | 1920-luvun kerrostalon julkisivu mullistui Helsingissä – Kuvat näyttävät muutoksen | Eurantie 12 Helsingin Sanomat. 5.11.2023. Viitattu 27.3.2025.
  27. 1 2 Julkisivuremontti 2023 -kilpailu ratkennut, Asunto Oy Euran perinnejulkisivukorjaus voitti | Messukeskus www.sttinfo.fi. Viitattu 27.3.2025.
  28. ↑ Asunto Oy Euran perinnejulkisivukorjaus voitti julkisivuremontti 2023 -kilpailun Julkisivuyhdistys. 11.10.2023. Julkisivuyhdistys – JSY ry. Viitattu 27.3.2025.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Korvenmaa, Pekka: Innovation versus Tradition: The Architect Lars Sonck. Works and Projects. Diss. Helsinki, 1991.
  • Korvenmaa, Pekka: Lars Sonck: Arkkitehti. (Toimittanut Risto Pekkanen) Espoo: Atlasart, 2020. ISBN 978-952-7345-05-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lars_Sonck&oldid=24092506”