Pikaisesti

Eli keskimmäisen vasemmasta ranteesta on murtunut molemmat luut. Neljä viikkoa kipsissä ja urheilukielto. ensi viikolla tarkistusröntgen, että ovat edelleen oikeassa asennossa. onneksi ei sentään tarvinnut naulata, kuten pienimmällä silloin elokuussa 2012.

Mutta näillä mennään. Nyt voin keskittyä stressaamaan pienintä, jolla on uintia koulun kanssa. Pelkään, että se tulee sieltä kotiin ilman hampaita.

Pienet ongelmat

Istun töissä ja koetan keksiä jotain kirjoitettavaa tähän. Tyhjä valkoinen ruutu on suunnilleen yhtä inspiroiva kuin vessapaperi ennen pyyhkimistä.  Tai sen jälkeen.

Ilmastointi puhaltaa taas päin naamaa, silmät kuivuu ja kurkkuun sattuu, vaikka on kaulahuivikin ollut kaulassa jo kolme tuntia. Eli heti siitä, kun tähän läsähdin.  Lisäksi Haisuli tuli istumaan iltaa, hänen vuokrakämpässään alkaa putkiremontti ja hän käy täällä täyttämässä kuponkeja uutta kämppää varten. Ei muuten haittaisi, mutta hänen suosikki-istumapaikkansa on juuri se kone, jonka takaa ilmastointi puhaltaa. Niin. Silmät valuvat vettä, vaikka onneksi Haisuli on tainnut käydä Arlassa viikonloppuna. Katku on ollut joskus pahempikin.

Olen Sanan kimpussa eli yritän väkertää aukioloaikalappuja onnettomalla tekstinkäsittelyohjelmalla, joka on markkinoiden parasta antia. Hahhaa. Kyllä on Gates nauranut partaansa monesti saatuaan koko pallon kusetettua. Vielä pahempi on excel, siihen en suostu koskemaan pitkällä tikullakaan. Eräs ystäväni väitti aivojensa päästäneen kliks-äänen sillä hetkellä, kun hän ymmärsi miten se paholaisen taulukko-ohjelma toimii. Jotenkin voin kuvitella.

Kunpa olisin kissa. Saisi maata lämpimässä, nukuskella, käydä katsomassa ruokakuppia ja kommentoida isäntäväelle. Vaan ei auta, kolmen vartin päästä kipitän metrolle ja metrolta kotiin. Onneksi huomenna voin jäädä vesirokkopotilasta päivystämään.

Suhde

Minulla on eräs työtoveri, miespuolinen, jonka kanssa tulemme hyvin juttuun. Ihan vain ystävinä, todellakin. Käymme yhdessä pitsalla ja jutunjuurta löytyy pajonkin. Viihdymme yhdessä.

Tämän viikon kuluessa olen kuullut parista eri lähteestä puoli-vitsinä, että meillä olisi suhde. En tiedä, pitäisikö huolestua vai ei. Ehkä ei, ainakaan vielä, varsinkin kun juuri eilen tapasimme myös puolisoinemme ja lapsinemme. Valitettavasti tämä työtoverini ei kumminkaan kosketa minussa niitä hellempiä tunteita, lähinnä hän on työ-isoveljeni. Työ-pikkuveli minulla on ollut jo monta vuotta :)


Toisaalta taas olen kuullut huhuja eräästä vastaavasta työparista, että heidän suhteensa olisi kestänyt jo parikymmentä vuotta. Tiedä sitten, mikä on totuus.