Syönyt hampurilaista - taisin kommentoida niin Stanstan päivitykseen.
Ja kuinkas kävikään tänään 😁
Sisko tuli ja meni ja minä räpyttelin käymään kotona. Viikossa ehtii tekemään kaikenlaista ja - erehdyinkö jossain kirjoittamaan, että kun ennen sattui ja tapahtui, niin nykyään vain sattuu? Että harvemmin enää tapahtuu.
Siis sehän johtuu siitä, kun ei enää niinkään tee mitään, ei kuleksi pitkin maita ja mantuja niin kuin ennen, silloin "nuorena" (pah..). Että näin vanhuuden kolkutellessa ovella tai ainakin tuolla pihatien päässä, niin enimmäkseen vain sattuu.
Ainakin osittain olin väärässä. Edelleen nimittäin sattuu ja tapahtuu, kun olen Äidin kanssa liikenteessä. Mutta siitä vähän myöhemmin, yritän kertoa menneen viikon tapahtumia ainakin melkein aikajärjestyksessä.
Mursun toivomuksesta lähdin Äidin luo jo viime lauantaina ja koska se sopi myös Pojalle, tapasimme siis siellä. Mursu viipyi riisipuuron ja kahvin + voileipäkakun ajan ja lähti sitten ajelemaan kotiin, Poika jäi vielä Mummolaan.
Linnaisten kartanosta on saanut nimensä myös Zachris Topeliuksen romaani Linnaisten kartanon viheriä kartano (ilm. 1859).
Topeliuksen romaaniin puolestaan perustuu Valentin Vaalan vuonnan 1945 ohjaama kauhuromanttinen elokuva Linnaisten vihreä kamari.
Elokuvan ulkokuvaukset on kuvattu Siuntion Suitian kartanossa.
Ja Hautaholman isosta hautakivestä toden totta löytyy kolmevuotissyntymäpäivänään menehtyneen lapsen nimi. Surullista.
Paikka on kuitenkin kaunis, kuten vaatimattomista kuvista voitte nähdä.
Kävimme siellä vielä viikolla uudelleen, kun Sisko oli saapunut Tuskasta uupuneena mutta onnellisena 😄
Suopursuista osa oli jo kukkinut - tai kuivunut - ja osa odotti vettä, että pääsisi kukkimaan. Vähän harmitti, kun ei kuitenkaan tuoksuneet lainkaan.
Niittyvillaa, tupasvillaa, mitä lie villaa kasvoi myös. Miten suloisia ovatkaan.
Perhosia nähtiin myös.
Eniten harmitti se, että jouduin kävelemään kävelykepin kanssa metsässä, sillä polvi oli ja on edelleen kipeä 😢
Maanantai oli kauppapäivä ja minä lähdin Tunturiruipelon sijasta Äidin kaveriksi kauppaan. Olimme jo pari päivää käyneet vääntöä siitä, että minä maksaisin kauppalaskun, mutta vänkäsivät vastaan. Kassalla kuitenkin kävi niin, että perunapussin hintalappu oli huis vain poissa ja koska ostoksia oli sekä meidän että naapurin, pistin Äidin pakkaamaan ja kipaisin punnitsemaan potut uudestaan. Ajoitus oli loistava. Ensin käskin Äitiä maksamaan, mutta hoksasin samalla tilaisuuteni tulleen: minä maksan. Vaan ei ole vihreätä korttia. Reipas kassahenkilö sanoi, että kyllä sen voi jälkikäteenkin "vetäistä". Ja sitten sohlattiin vihreän kortin kanssa. Onneksi ei ollut jonoa, mutta.. KUKA MUU MUKA?
Hävisin sen taiston lopulta kuitenkin - Äiti ei antanut periksi...
Jo pelkkä ajatus tuosta Jättiläisen kuhnepytystä saa kylmät väreet juoksemaan selkäpiitäni pitkin:
Olimme vuosia sitten ystävien kanssa tuolla katsomassa noita Hiidenkirnuja, edellisenä päivänä oli satanut ja kuvassa oikealla näkyvät ja tuonkin kaikkein suurimmankin hiidenkirnun vierestä kulkevat portaat olivat märät.
Minulta - kompuralta...- lähti molemmat jalat yhtä aikaa alta juuri tuon kohdalla ja tömähdin ONNEKSI portaalle istumaan.
Muistona siitä on toiseen kertaan murtunut häntäluu ja jälkikäteen iskenyt kammo: mitä jos olisinkin pyörähtänyt kaiteista huolimatta tuonne hiidenkirnuun! Se on 4,2 metriä leveä ja 10,3 metriä syvä.
Ostoksillakin käytiin, tietysti. Futari-Prinsessalle ja Ötökkätutkijalle piti ostaa tuliaisia. Ja Lankomiehelle myös, koska makaronilaatikkoa ei voi lähettää Britanniaan. Ja Siskon ystävälle, joka syksyllä oli mukana. Hänelle ostettiin pieni sievä vaaleanpunainen talo.
Lapsille tietenkin älypelejä. Kummallekin kirjoitin mukaan kirjeen ja saimme kiitokseksi kuvia. Ötökkätutkijan keskittynyt ilme kirjettä lukiessa on... ❤️❤️
Sattuiko mitään? No, miten sen nyt ottaa. Kun oli yhtenä päivänä käynyt yhdessä kaupassa ja sitten apteekissa hakemassa taas kassillisen lääkkeitä ja sitten menee vielä Tokmannille.
Kassalla valmistauduin toimimaan ripeästi: klubikortti... mitä missä pankkikortti? Mitä ihmettä, mihin se on kadonnut? Olenko jättänyt sen johonkin? Ei sitä onneksi kukaan ole käyttänyt, vasta katsoin, että tilillä on rahaa, kun maksoin laskun. Onneksi oli käteistä, maksoin sillä. Kiitos ja anteeksi.
Siirryin pakkaamaan. Ja mikä sieltä lompakon "takaa" sormien välistä pilkottaa, valmiina käytettäväksi 🫣🫣... pankkikortti!
KUKA MUU MUKA?
Kirsti Luovan Omenat putoavat on tarinoita tavallisista ihmisistä ja pienistä ratkaisun hetkistä.
Aikaisemmin olen muistaakseni esitellyt Kirstin runokirjan Melkein äsken.
Kirstin käsialaa on myös Metka kissa Mellerin seikkailut ja tällä kertaa sain Hiirisatuja -kirjan kaveriksi Melleri vauhdissa -kirjan.
Siispä kerron vielä viimeiseksi, ennen kuin nukahdatte - tai jos nyt jo heräsitte uudelleen.
Kotiin tullessani omalla tuolillani kökötti iloisen värinen kassi täynnä palapelejä! Olin unohtanut koko asian ja kysyin Mursulta mikä kassi tuo oikein on.
"No se on se Pojan tuoma kassi"
Nyt hamaan tulevaisuuteen syksyn sadepäiville tekemistä!
Tulen kotiin viimeistään sitten kun tiedetään
onko Norja jalkapallon maailmanmestari 😎
Ensin ilmoitusasia:
Mursun kesäloman ensimmäinen osa alkaa huomenna.
Tarkoittaa sitä, että menen Äidin hoiviin viikoksi. Sisko on tullut Suomeen eilen, viettää viikonlopun ystäviensä kanssa Tuskassa ja tulee sitten myöskin Äidin ja Tunturiruipelon luo.
Ilkimys ilman lapsia 😭
Koska asioilla on tapana muuttua, niin Pojan vierailu meillä muuttui tapaamiseen Mummolassa huomenna.
Mursun kesäloman toinen osa alkaa näillä näkymin 8. tai 9. heinäkuuta, käyn siis vain kotona hakemassa lisää troppeja. Periaatteessa voisin jatkaa matkaa Täti Tomeran luo suoraan Äidin luota, mutta tulen kuitenkin käymään kotona.
Raportti-jaarittelua:
Raporttia ei tule tällä kertaa. Joskus kannattaisi tauon jälkeen lukea ohjeet uudelleen. Paviljongin kohdalla katsoin - vaikken vieläkään osaa kirjoittaa paviljonkia, siitä tulee aina palvinjonki.
Käsillä olevan työn kanssa kävi siis niin, että joudun purkamaan siitä osan. Luulin pääseväni helpolla ja purkavani vain \ -pistot väärin tehdystä väristä, joka onneksi on hahmon jalkojen ympärillä. Vaan ei onnistunut niin, joudun purkamaan ko. alueen kokonaan. Onneksi lankaa riittää ja se on sitten helppo ja ehkä nopeakin pistellä uudelleen. Toivon niin.
Nyt vaan tympii sen verran, ettei pistely huvita eikä pariin viikkoon luultavasti tule pisteltyä muutenkaan.
Tilanne olisi ollut paaaaljon pidemmällä kuin viimeksi esittelemäni kuva, mutta oikeastaan olen edelleen samassa jamassa - vähän pidemmällä ehkä.
Jussin päivänä ajelimme minun Mummolassani. Olimme matkalla kauppaan kun Täti Tomera soitteli onnitteluja ja samalla pyysi ostamaan (=tilaamaan) Enolle talkkunajauhoja. Tilamyymälä josta ennen niitä ostimme, ei enää pidä kahvila-myymälää auki kuin silloin tällöin - ja kun en ole facessa, en tiedä niistä etukäteen. Lupasin tilata.
Vaan tulipa siinä Liiteriin ajellessa, että olisiko sitä talkkunaa saanut siitä lähiruokamyymälästä jonka naapurista juuri lähdimme 🤔Mahdollisesti, koska myyvät ko. tilan tuotteita. Ja ei kun takaisin. Mursu kilttinä lähti katsomaan ja tuli kahden paketin kanssa takaisin!
Ja kun nätisti kysyin ja oli nätti ilma ja synttärit niin lähdettiin viemäänkin ne saman tien. Nähtiinpä samalla mitä kaikkea on muutamassa vuodessa ehtinyt tapahtua.
Siellä sen tunsi, miten vanhenee: melkein metri metriltä hiekkatietä ajaessa ikää tuli lisää (olen syntynyt illalla). Ihan ensimmäisenä ikää lisää toi se, että talo, jossa Äiti sisaruksineen on ihan pienenä asunut, oli poissa 😢 Vain osa tiilimuurista oli enää pystyssä.
Tie on mutkainen ja mäkinen, mutta miten tuntuikaan, että mäet olivat kuluneet matalammiksi? Oliko joku käynyt höyläämässä niitä mäkiä?
Suuret kivet, varsinkin se, joka ei ennen edes näkynyt autotielle ja jolle enot aina meidät lapset nostivat, se oli kutistunut! Jopa minä, tämmöinen persjalkainen, olisin melkein voinut astua sen yli.
Sen ison kiven paikkeilta lähti ennen polku, jota pitkin pääsi Mummolan pihaan. Nyt metsää oli kaadettu niin, ettei polkua enää ollut - eikä muitakaan polkuja.
Ymmärrän, että metsää pitää kaataa. Sekin metsä, se ei ollut Mummolan maita, oli vanhaa jo silloin kun minä olin pieni tyttö, ja se oli synkkä kuin mikä.
Sitä näkymää katsellessa vain tuntui, kun osa lapsuuttakin olisi kaadettu - vaikka muistot ovatkin tallessa. Jos ei minun kovalevyllä, jonkun muun kovalevyllä ❤️
Soitin aamupäivällä Kelaan. Ovat tainneet viime aikoina taas saada vähemmän ystävällisiä puheluita, asiakaspalvelija oli niin hämmästynyt, kun kiitin neuvoista ja avusta ja toivotin hyvää viikonloppua.
Soitin tekemäni hakemuksen tilaa ja varmistin tarvitsenko sittenkin lääkärinlausunnon. Kyllä tarvitsen. Sanoin, etten sitä varmaan kovin pian näin kesäaikaan saa, mitäs tehdään, kun se määräaika muutenkin meni jo. Luulin, ettei tarvita (itse asiassa ohjeissa luki ettei tarvita..). Kannastakaan ei ole apua, kun en ole tämän vuoden puolella käynyt lääkärissä. "Tehdään sitten uusi hakemus"
Selvä juttu, eihän tämä nyt tämän hankalampaa ollut 👍
Sitten jätin soittopyynnön meidän terveyskeskukseen (ennen meidän terveyskeskukseen sai soittaa suoraan, mutta nyt on muiden hyvinvointialueen kuntien kanssa yhteinen numero "paina - paina - paina...) Kesti MELKEIN VIISI MINUUTTIA kun hoitaja soitti. Suunnilleen yhtä kauan, kuin minulla meni soittopyynnön jättämisessä 😄
Sain lääkäriajan, oikeastaan sinne minne sen halusinkin. Kun ei ole kiire. Sitten hoitaja soitti takaisin ja pahoitteli: ylilääkäri oli sanonut, että "ei-kiireellisiä" lääkärinlausuntoja ei kirjoiteta heinäkuussa, kun on loma-aika. Ymmärrän eikä minun lääkärinlausuntoni ole kiireellinen.
Hoitaja sanoi laittavansa tiedon ylös ja he soittavat heti kun elokuun lääkäriajat avataan ja saan ajan sinne.
Jo vain se sopii minulle. Tiedän, että saan lääkärilausunnon nopeasti - vahingosta viisastuneena otan sen paperilla mukaani saman tien 😉
Jotta kauhian huonoa palvelua sain. Tiedä mihin tästä valittais 🤔🤔
K-Supermarketin sisäänkäynnin tolppien maalarille ehdotin, että hän maalaisi vieressä olevan postilaatikon samalla. Harmaaksi. Josko se toimisi ja posti rupeaisi kulkemaan nopeammin. Nauroi kyllä ehdotukselle, ei varsinaisesti tyrmännyt sitä, mutta ei kuitenkaan uskaltanut ryhtyä moiseen tehtävään.
Oli kyllä samaa mieltä, että sitä kannattaisi ehkä kokeilla.
Ai niin, kysymykset! Meinasin unohtaa kokonaan!
1.Kuka ohjasi elokuvat Bensaa suonissa, Loma ja Jäniksen vuosi?
Risto Jarva
- kaikki Loma -elokuvan nähneet muistavat varmaan Antti Litjan uimahousut 😂
- Pate Mustajärveen tykästyneenä tykkään myös tästä:
2. Mikä tv-sarja kuvasi lontoolaisen Bellamyn perheen ja palvelusväen elämää 1900-luvun alkupuolella?
Kahden kerroksen väkeä
3. Mitä makeista Mennään bussilla -sarjan rahastajaa näytellyt Bob Grant mainosti Suomen televisiossa?
Lontoon raetta
- odotan ja odotan, milloin tämä sarja tulisi uusintana. Kun kaikkia muitakin sarjoja uusitaan kymmeniä kertoja
4. Mikä pankki syntyi kun KOP ja SYP yhdistyivät?
Merita
5. Mikä oli Helsingin suuntanumero ennen lokakuuta 1996, jolloin vanhoista verkkoryhmistä luovuttiin?
90
- monen arvaama 09 tuli siis käyttöön 12.10.1996, kun 74 vanhaa, numerolla 9 alkanut suuntanumeroa korvattiin 13 nollalla alkavalla telealueen suuntanumerolla.
Joku siitä mainitsikin, että vanha lankaverkon suuntanumero on vielä käytössä, vaikka onkin matkapuhelinliittymä. Näin on myös Äidillä ja Tunturiruipelolla.
Ja näin on esim. hammasteknikolla jolle Mursu sai ajan. Erikoinen tapaus: Mursu löysi numeron netistä ja yritti soittaa, ihan vain naputtelemalla numeron puhelimellaan. Puhelu ei yhdistynyt mihinkään. Mitään muuta numeroa ei yritykseen ollut.
Etsin yrityksen kännykällä netistä ja valitsin sieltä "soita" - hälytti normaalisti, annoin puhelimen Mursulle ja numerosta vastattiin kuten pitikin.
Ei, en jätä teitä ilman kysymyksiä, teen ihan erillisen kysymyspäivityksen vielä myöhemmin illalla - nyt on täytettävä vatsa, dosetti ja reissukassi 😄
Pärjäilkää - luen reissussa blogejanne ja koetan kommentoidakin, mikäli en ole heittänyt puhelinta junan tai ratikan ikkunasta lepikkoon!
Luotan siihen, että Kake Randelin, Popeda ja Vesterinen yhtyeineen sekä Raid - ja näitä ennen Poliisin poika Areenasta - pitävät huolen ainakin pahojen henkien poissa pysymisestä.
Miksikö kyseiset elokuvat? Vastaus on lyhyt ja yksinkertainen (jos nyt minulta sellaisen saa..): Oiva Lohtander.
Ei kyllä grillattu eikä syöty makkaraakaan. Meillä siis vietettiin suomalaisille erittäin epätyypillinen juhannus - kyseessähän on loppujen lopuksi vain pidennetty viikonloppu.
Kylän juhannusjuhlat olivat satamassa ja ne olivat perinteiset: tanssia, karaokea ja kokko. Kukaan ei tietääkseni "yrittänyt" siellä hukkua. Eikä kukaan kai ole ainakaan vielä yrittänyt polttaa saunaansa tai mökkiään.
Kuulostanko negatiiviselta tai ehkä sarkastiselta? Et ole väärässä - jollain tavalla kivettynein mielin luin tämän aamun uutisia siitä, kuinka paljon onnettomuuksia tänäKIN juhannuksena on tapahtunut.
ÄH. Tästä ei nyt oikein tule mitään. En taida oikein osata edes kunnolla valittaa, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. Ainoa mistä voin valittaa, on se, että en voi mennä ulos kun aurinko paistaa 😂😂
Jokainen valitusyritys tuntuu kummalliselta, kun olen kirjoittanut sen. Ihan kuin olisin katsonut peiliin. Perhana.
Riivaan siis teillä muistoilla, koska ainakin Minz ja Repolainen avasivat muistojen arkun kommenteissa, liittyen Muistatko? -kysymyksiin.
Repolainen kertoi edellisen päivityksen kommenteissa, miten häneltä varastettiin polkupyörä, Nopsa Compi ja miten hän varasti sen takaisin ja sai poliisit peräänsä 🚓🚨
Olen kertonut tämän joskus - jos oikein muistan ja joku ehkä muistaakin tämän tarinan.
Minulla oli melkein uusi polkupyörä ja olin lukinnut sen työpäivän ajaksi työpaikkaa ympäröivään verkkoaitaan. Mutta kas, kun lähdin töistä, sitä ei ollutkaan missään. Kiukku, itku ja hammastenkiristys, pahoilla mielin menin kotiin.
Seuraavana päivänä menin töihin ja aamukahvilla kerroin asiasta työkavereille. Petri tenttasi tarkkaan, millainen pyörä oli kyseessä. Sanoi sitten nähneensä sellaisen X-baarin edessä ja että hän oli kovasti ihmetellyt, miten minä olin sinne työpäivän jälkeen polkaissut 😄 "Menepä kattomaan, oisko se vielä siellä".
Minä kävelin työpäivän jälkeen kyseisen baarin ohi - ja siinähän se minun pyörä nojaili puuhun. Ikkunasta katseli sen verran pelottavan näköisiä miehiä, etten uskaltanut sitä mukaani ottaa, vaan jatkoin matkaani vähän matkan päässä olevaan kukkakauppaan ja pyysin saada soittaa poliisille. Silloin ei vielä ollut kännyköitä, matkapuhelimet oli juuri tulleet, Mobirat ja Citymanit 😜
Kukkakaupan rouva oli ensin "en minä nyt oikein.." mutta kun selitin tilanteen, niin antoi luvan.
Minä soitin poliisille, kerroin tilanteen ja kysyin mitä teen. "No jos olet varma, että se on sinun, ota mukaasi." Ookkei... "Mutta entäs jos se on lukossa?" kysyin. "Soita sitten uudestaan, niin me tullaan avaamaan se" 😄
Kerroin kukkakauppiaalle mitä poliisit sanoivat, kiitin häntä ja lähdin hakemaan pyörääni. Rouva jäi kaupan ovelle katselemaan, sanoi lähtiessäni, että hän vahtii tässä, jos joku lähtee perääni hän soittaa poliisille.
Ja minä palasin muina naisina baariin eteen, otin pyöräni ja poljin kotiin. 🚲
Minz puolestaan avasi muistojen arkun Trivial Pursuitilla 🫣 Mursun kanssa tykättiin pelata lautapelejä niin kahdestaan kuin ystävienkin kanssa.
Trivial Pursuitia pelattiin kotona kahdestaan omilla säännöillä, "lyhennetyillä säännöillä", muuten pelit olisi kestäneet älyttömän kauan. Tällä kyseisellä pelikerralla pelattiin kerrankin ihan oikeilla säännöillä ja tällä kertaa minä olin viimeistä kysymystä vaille voittaja.
Mursulla on tosi laaja yleistieto, minä räpistelen perässä.
Pelinappula täynnä, keskiympyrässä ja viimeinen kysymys:
"Mikä on pitkäkaulainen okapin sukuinen eläin?"
Ja hillitön tuuletus: mä tiedän, mä tiedän, mä voitan, jes, mä voitan sut!
Ja oikeasti tiesin - ja sitten menen ja vastaan STRUTSI! 🫣🫣🫣 Ei ku kirahvi, kirahvi, kirahvi.
Sori, vastasit jo.
Arvatkaa kuinka monta kertaa kuulen "strutsi", kun jossain eläinohjelmassa vilahtaa kirahvi.... 😂
Ristipistotyö on edennyt, muutamien laiskojen sadepäivien ansiosta. Olen siivonnut puhelintani ja poistanut aloituskuvan, joka oli siis tämä:
Ehkäpä teidän kannustuksella saan senkin tänä kesänä valmiiksi 😊
Ja sitten vielä lopuksi edellisten kysymysten vastaukset ja uutta pohdittavaa tilalle:
1. Ketä K-kaupan mainoskasvoa Neuvosto-Viron valtiovallan edustajat epäilivät CIA:n agentiksi?
K-kaupan Väiskiä (Väinö Purjetta)
- Väiskin kyllä muistan, mutta tällaista episodia en muista, enkä kyllä voi käsittää miten tällaista on voinut kukaan epäillä. Niin leppoisan oloinen oli Väiski
2. Tämä kysymys tuli käsiteltyä ihan omassa postauksessaan, kun olin tehnyt kirjoitusvirheen kysymykseen. Kysymys oli melkein oikein ja vastaukset "melkein oikeaan kysymykseen" oli oikein 😊
Ja siihen oikeaan kysymykseenkin löytyi oikea vastaus.
Voiko tämän nyt helpommin sanoa?
3. Mitä ovat Joonas, Lokki, Melooni, Pippurikerä, Kaivo, Ananas ja Linssi?
Marimekon kuoseja (1960-luvun)
4. Minkä esineen Fredi aikoo lunastaa panttilainaamosta kulkiessaan Kolmatta linjaa takaisin?
Rannekellon
- kuinka moni hyräili Kolmatta linjaa etsiessään vastausta? Tämä kysymys osui minulle ja kyllä tätä piti mielessään laulaa niin pitkälle, rannekello löytyi - vaikka Mikis muistelikin sen olleen Mummon kaappikellon 😜
5. Kenen autokoulunopettajan kanssa Hannu Karpo teki pitkään yhteistyötä?
Ensio Itkosen
- ja Karpon karvahattua ei varmaan ole unohtanut kukaan? Eikä tietenkään Itkosen suikkaa.
Pohdittavaa juhannukseksi - tällä kertaa Mursun valitsemat kysymykset 😊
1.Kuka ohjasi elokuvat Bensaa suonissa, Loma ja Jäniksen vuosi?
2. Mikä tv-sarja kuvasi lontoolaisen Bellamyn perheen ja palvelusväen elämää 1900-luvun alkupuolella?
3. Mitä makeista Mennään bussilla -sarjan rahastajaa näytellyt Bob Grant mainosti Suomen televisiossa?
4. Mikä pankki syntyi kun KOP ja SYP yhdistyivät?
5. Mikä oli Helsingin suuntanumero ennen lokakuuta 1996, jolloin vanhoista verkkoryhmistä luovuttiin?
