Ku tää vuaratus tökkii ny tosi usseeste, ja mainoksii pompsahtaa noka ettee lisääntymäs määrin, ni päätin kokeil, josko mä pääsisi bloggerin kummallisuuksist peril, jotenki. Eli otin varaplokin uuteen käyttöhö.

Tervetuloo: www.hiironen.blogspot.com
torstai, 20. marraskuu 2025
Ku tää vuaratus tökkii ny tosi usseeste, ja mainoksii pompsahtaa noka ettee lisääntymäs määrin, ni päätin kokeil, josko mä pääsisi bloggerin kummallisuuksist peril, jotenki. Eli otin varaplokin uuteen käyttöhö.

Tervetuloo: www.hiironen.blogspot.com
maanantai, 17. marraskuu 2025
Vipinäviikolloppu, mut kivaa vipinää. Ja ensilumi anto siihe iha oman lisävivahteen. Lasten riamu lumest sykähryttää ain! <3 Pikkase pääsivä lumitöit tekemähä.

Kellopeli ol kiva iltapeli, rauhalline sellane, ku perjantain illal pojat mummu-vaarilaha hajin. Aika väsynyttä poikaa jo. Niilo ossaa molemmat kellot; analookisen ja dikitaalisen, iha mennen tulle, mut Arto viäl opettelee. Niilo kysy, et miksei Arto osaa, ni Arto meinas, et kyl hän sit ku täyttää viis (ens keväänä siis). =) Siinä vähä tavotet hälle. Ei ol iha nii innokas opettelemaha tätä, mitä Niilo o ollu. Hää ku iha oikeest halus jo tosi piänenä tiätää, et mitä kello o ny, ja millo mitäki tapahtuu. Arto voi joskus sanoo, et tehräis NYT jottai asioit, ja kello ov vaiks kolme iltapäiväl, ja lisää et, tehrää sikku kello o kahreksa (nukkumaammeno-aika. ;) Eli ei "iha" hanttimis ajankulu kellom mukkaa ol. Muttei viäl tarttekkaa!

Se tianoon valkosuus alko kunnon raekuurol perjantain. Kummaste se piäniki määrä valostuttaa maisemaa jo. Muuto olisisis mustaa tääl.

Brain twist kääntöpyramidi ol kiinnostava. Haasteelline. Sitä ei ratkottukkaa sillee noppeeste, ku Nipa rubikin kuutioi ratkoo. Ja vähä nitisevät, natisevat liitokset, et tätä ei nopeuskisoihi käytet.

Lavvantain huamattii, et lunt ol tullu pikkase rakeittem pääl. Pojat oliva innoissas, ja orottiva oikkee, et aamupalaj jälkkee pääsevä lumihommihi. Joo, eihä täst määräst mittää lumilinnoi tehtäis, vaiks olis suajalunt, saatika täst kuivast höttöst, mist ei oikkee lumipalloikaa saa. Mut lumi siirty paikast toisehe kummiski.

Pikkuautot ja autorata ei näyt kyllästyttävän koskaa. Erilaiset autot kulkeva eri taval, eri vauhril ja päätyvä eri paikkoihi, vaiks saman reitin kulkeva raral.

Kyl se ny piän lumimäärä talvehe kuuluuki. Tästä valosuurest tykkään! Pikkupakkane ja pikkuse lunt suajaamas kasvei, ni -avot!

Pikkuseenki määrähä lunt saa kivaste polkui tehtyy. Ja erillaissii jälkii: sormil tulee kissan tassut, kenkist raktorin renkaat - ja tiätty ne omie kenkiej jäljet, piham poikki juasseitte pupuje jäljet, ja sellast.

Aurinko paisto, lumipilvii pyäri ympäril nii, et toisinas tuprus kunnollaki, kunnes taas paisto aurinko. Suajal ei kummiskaa lavvantain ehtiny menemähä.
Lavvantain siivoiltii, leivoskelttii, isäntä tek voileipäkakun, mut ehrittii me leikkii, pelatakki, kaiken valmistautumise lisäks. Ja ulkoilui tul normaalii enempi, ku haluttii käyttää keli hyväks. Ei ollu onkelmaa saar poikii pihal. =P

Illal, ku moksut men petihi, alottiva tassuttajat sit oman huamion kerjäämises, urakal. <3

Pakkasyä, mut iltatulie ansiost tää "patteri" ol viäl vähä lämpöne, ku aamutulet laitettii. Pikkupakkaset ei paljoo haittaa. Ettei viäl olla pattereit käytännös laitettu, ku vessaha. Näät pakkaset eivä viäl riskeeraa mittää putkii sentäs.

Sunnuntai ol isännä syntymäpäivä, ja kysysin pojilt, et antaaks mummu oman lahjan het aamust vai sikku muutki viaraat tuleva, ni molemmat halus et heti. Ja ku päivänsankari otti kortin kuarest, meinas Niilo, et kortti ol täyn jalokivii, ku se ol koristeltu kiiltävil tarra"kivil". Silittel korttii pitkään. =) Mä pakkaan antamaha täsäkohtaa joko kuppeleihi liittyvää tai jonku vähä erikoisemma joulukalenterin lahjaks. Täl kerttaa keräilykokoelma eri kuplan malleist. Sinne vanhoje joukkoho.
Miniautoi, ja suljetus lootas. Ny ei kumpikaa pojist pyytäny, et sitä koteloo ees avataa. Ova oppinu, et vaarin "leluihi" ei kosketa. <3

Toki taas menos mukan o ain nää meijä karvatit. Pyryn ja Islan yks lempipaikoist on tää häkki. Välil ova siäl jompi kumpi, tai sit molemmat yhtaikkaa.

Nipsun yks lempipaikka o tää tummal pohjal oleva tuali. Varsinki hämäräl tää tyyppi häviää tähä niinku ei olisiskaa. Taitaa jotenki ittekki tiätää, misä parhaite "häviää". Viäres olisis valkone turkis, lämpimä takav viäres, mut harvo siin viihtyy.

Vähä tarjottavaa lissää, eiliste hommailuje pääl.

Eikä näist rubiikin kuutioist ja niitte ratkomisest ol mihinkää päästy. Eikä onneks tarttekkaa. =)

Duplot, legot, magneettinumerot ja -kirjaimet... Kaik vuarotelle kiinnostiva. Aika kulu noppeeste!

Sikku poikie äiti tul paikal, Arto het kysymää, et unohtuks vaarin lahja, minkä hän o äitees kans iha itte tehny! <3 Ei unohtunu! Valtavan hiano! Eikä ol epäselvää, kelle se kuuluu! <3

Ja pojam perheelt siv viäl upee sukkapuukko (heh - mummu sai sukkaPUIKKOtualit tosa aikasemmi syksyl). <3 Upee!

Vähä ov vähä tota jääkaappisäilytystilaa, ku kellariki ov viäl keske, et loput kylmäjutuist tein sit iha viime tinkas, et sain tarjolle heti. Mut tul siihe pöyräl jottai tarjottavaa.

Plikka sai hianomppii kuvii. <3 Tää ylempän oleva kuva ja...

... tää ylempän oleva kans. Näkyy vaarin taironnäyteki nii kivaste! <3

Ja ehrittii me sit istumaa olkkariski viäl tovin, et saattii kunnol kuulumiset ja sen sellaset kans läpikäyttyy. Isla siäl kaikkeist innokkain ottamaa rapsut siält mist vaa kullonki sai. <3
Sit oliki talo hiljane, ku viaraat illemmal lähtivä. Onneks olin ehtiny laittamaha eri pattereit meijä tunnelmavaloihi ajois, ku sattu sähkökatko tulemaha, muutamii minuuttei kesti, ja oltais oltu porukal täysi pimeyres ilman niit. =)
perjantai, 14. marraskuu 2025
Jotenki osunu silmihi ny viime aikoin usseemmanki päivityst eri paikois, mite kiiltsut yhä ova voimissas. Toki ehkä se varsinaine vaihtoirea puuttuu, mut keräily ainaski. Ittel o paljo nii koko naissii arkkei (yli 450 kipalet), ku sit irtoversioit. Irtonaissii oon yrittäny välil käyttää urakal, et tulisisiva johonki "tarpeesee". Niinku bujon sivuil ja sellast, mut niit vaa riittää ja riittää. Osa o sellassii, etten ikin kuunaa päivän ees raaskis missää käyttääkkää. =P
Täs siis vaa osa, ku ej jaks ees kuvat kaikkee, ja vireon laitto tähä vuaratuksehe pitäsisis tehrä jonku linkin kaut. Jokune vähä erikoisemp, ainaski ittel sellassii, mitä ei mun lapsuurest muist olleen.













Näit irtonaissii oon yrittäny järjestää jotenki, mut sekasi ne pakkaava ain ajan saatos kummiski menemähä. Toises enemp ihmissii, ihmismäist olentoo (keijut, enkelit...) tai ihmiste osii (kukkii, mist löytyy käret esim. ja nii erelles) ja toises luantojuttui: eläimet, kasvit... Sit huamaan, et esim. kattaukset, astiat ym. pakkaa siirtymää toisest toisehe vähä riippue siit, misä ympäristös ova, mut ei se haittaa. Näit vaa o nii kiva välil ajan kans selailla, vaikkei mittää varsinaist tarvet sen kummemmi olekkaa. <3
Millassii muistoi sul o kiiltokuvist? Tai onks sul paljo omii olemas?
torstai, 13. marraskuu 2025
Haa, kelit (märkää, märkää) aiheuttanu piänt päävvaivaa, ku mun kinttu ei iham mihiv vaa kenkähä enää mahrukkaa. Aamusi parhaite, ku o yän jäljilt piänimmilläs, mut silti päkiän kohta tahtoo ain olla turvoksis. Illemmal onki sit jo koko pohje, vaiks noit markettie tukisukkii käytänki. Siihe mittojem mukkaa teetettävähä ei ol tullu viäl ees aikaa mittauksehe. Lähete on erelles voimas kummiski, se tul tarkistettuu, ku yritin vähä soitel asian perää. Ruuhkaa, ruuhkaa.

Jollei ny ol iha kaatamal vet satanu, ni helpoint o ollu käyttää pojan vanhoi lipsukoit, ku niihi kinttu mahtuu villasukanki kans. Pirempii lenkkei ei näil kyl tehrä. Miäste kaks numeroo liija isot kankaskengät mul on kans, et pystyn autoo ajamaha, mut neki kastuu läpitte, jos märäl kelil lenkil lähtee. Olin aatellu, et sikku näkkee mite ne mittojem mukaset tukisukat vaikutta kinttuhu, hankin uuret talvipopot, MUT...

Plikkaha päätti hankkii sellaset klopot, mis onki vaiks kuippaljo säätömahrollisuuksii ja myäs diabeettisee jalkaha sopivii ominaisuuksii. On tilaa varpail, ei purista mistää, pehmee pohjalline, lämpönenki. Pari numeroo normii isompan saan menoho mukkaa myäs villasukat! <3 Näist tosi kiitolline! Mähä en ees tiänny, et tällassii popoi o olemassakaa!
Isäntähä meinas, et ne näyttävä mun kintuis iha laskettelumonoilt, mut vaiks painavilt näyttävä, ni kumman kevyet ovak kuitenki. Tykkään!

Kaikellaist piänt tarvet o täsä tullu ajan saatos, ku oon koko kesän läpitte käytännös ollu vaa omal tontil, ni käyttii ystävän kans kirpparikiarroksel, ja kyl molempie kärryihi yht ja toist "eksy". =)

Kaffeteltii kiarrokse lopuks, ja päästii samal parantelemaa maailmaa höpötelle menemää. <3 Yllä oleva kuva @MarittaLehvonen

Ku isämpäivän juhlittii ukkii, mun isää, juhlistettii isäntää sit ihav vaa näi kahrestas pikkusel palal mansikkakakkuu aamusti. Se "oikkee" juhla siv vast ens viikolloppun. Samal ku juhlitaa sit synttäreitki, kaik osuva näi samoihin ajankohtihi. Kiva saar isomp sakki kool pitkäst, pitkäst aikkaa. <3

Mun työn tauottajat: Nipsu ja Pyry. Näät kaikkeist tehokkaimmi hoitava sen homman. <3 Kummaste ovat oppineet, et millo on oikeest asiakastöist kyse, tai sit mun "omist" jutuist, et eivä väkisi tunge mihinkää sellasee paikkaha, mist voisis aiheutuu jottai vahinkoo. Näät ei makaile näppiksem pääl, saatika asiakkaitte papereitte, et sillee fiksui tapauksii ova. <3

Ja tää yks tyytyy pääosi loikoilemaa ja nukkumaa lähistöl, olin sit ylä- tai alakerras. Paitti ku isäntä tekkee ruakkaa, ni sit hoitelee vahrin hommii, et kissat ei pääsis osingol, JOS jottai sattuis lattial tippumaa. Vissii sopivan tiheesti jottai o tippunu, ku aina vaa jaksaa sitä vahtimist tehrä. Ruaka o Islal iso asia. =P

Vet o satanu PALJO, mut saatii ny kasvari tuettuu ja pressutettuu talvev varal. Savimaa on kyl ny tosi märkää ja pehmeet, et mittää isomppii tuulii ei tarttis tulla ennenku maa joko jäätyy tai vähä kuivuu, et noi maakoukut pysyisisivä paikoillas.

isäntä tajus, et hänel vanhentuu S-etukorttei täsä, ja tul kiire aikatauluttamaha reissu Myllyhy, et päästii käyttämää nää edut hyäryks. Rossoon piipahrettii sit lounasaikan pikaseste.

Talon piffit muusil. Sevverti iso annos, et ei meist kumpikaa jaksanu sitä annost kokonas syäräkkää! Harvinaist ravintolas! Mut hyväl miälel!

Siv viäl ystävän kans uurel kiarroksel, käyttii liikkeis pyärimäs, ja sit kaffel siin välis. Mikäs siin, pikkase joulujuttui tul kottiviämisin. Kiireetön olemine ja kulkemine hyvän, rakkaan ystävän kans. <3 Parasta! Yllä oleva kuva @MarittaLehvonen
sunnuntai, 9. marraskuu 2025

Tällane vahinkolaukaus sattu eiliselt juhlaillalliselt, mil juhlistettii omaa isää. <3 En tiär mite tost kamerast näit välil tulee, ku em miälestän mitenkää sitä käsissän pyärittele.
Isommal porukal syättii hyvi ja nautittii hyväst seurast samal! =)
Kaikellaist elämämmenoo iha omal murteel piänes remontoitavas torpas, koiran ja kissoje kans. Nuariso om muuttanu omilles ja kyläilevä sit pualiskoines, lastellapsie ja karvakavereines sentäs koton ain välil. Elämää tääki.
Viimeinen tukikohta, Mari Jungstedt
Musta polku, Åsa Larsson