Keltainen, tuo kevään ensimmäinen merkki kesän lähenemisestä.
Voi miten mieli virkistyy kun puutarhamyymälämme hyllyt täyttyy
kirkkaista Tate narsisseista.
Minun olo ihan pakko ostaa muutama ruukku vaikka yöpakkaset vielä pelottelee.
Eka narsissikranssikin sai päivänvalon mutta yöksi oli
keltainen auringontuoja pakko ottaa sisälle.
Viho viimeiset ajopuut on tässä. Meri on vielä jäässä ja lunta on lähes
metrin verran. Ajopuuaurinkoon riitti pikkiriikkiset puunpalat.
Leikkimökistä löysi pajusta kieputtamani pienen sydämen ja sehän
olikin sopivan kokoinen ajopuuauringon keskustaksi.
Muovisen kukkasuppilon päälle virkkasin beigestä puuvillalangasta mekon.
Nää on muuten niin rumia vempeleitä, että jotain oli keksittävä.
Laitan linkin aiemmin, vuonna 2011; tekemiini
Syksyllä tuli istutettua vaaleanpunaisia ja valkoisia callinunoita kuistin kukkalaatikoihin.
Liekö hyvän kastelun syytä, että kukat on pysynyt näin jämäkästi.
💖
Kyllä tämä kaikenlainen käsillätekeminen saa näköjään mielen virkistymän.
Koronarokotukset on vienyt voimia ja pehmoinen sänky kutsuu sillon tällön peiton alle.
Mutta eiköhän tämä tästä iloksi muutu.
Sinä rakas BlogiYstäväni💖
Voimahalaus
Kaisalta
Onneksi sain pelastuttua Tuohikranssin myrskyn kourista myöhääm lauantai-iltana.
Tänne Suomeen oli koko päivän luvattu sellaista myrskyä ja lumikaaosta ettei moista aikaisemmin täällä ole tavattu.
Pajupirtin takka ja puuhella oli lämmitetty ekstralämpimäksi mahdollisten sähkökatkojen varalta. Kynttilät ja paristokäyttöiset valot ole tsekattu ja taskulamput ja polttopuut oli ojennuksessa tulisijojen kupeella.
Tekemistäkin oli riittävästi. Polttopuissa oli niin ihastuttavan valkoiset tuohet ja
Arvaat vaan kuka oli niistä iki onnellinen.
Vihdoinkin oli sopiva hetki kauan kaivatulle tuohikranssille.
☆☆☆
Minikokoinen piparkakkumuotti on oivallinen apuväline tähtien tekoon.
Hapsut syntyy helposti saksilla.
Talvimyrsky sai meillä täällä Suomessa nimekseen Valtteri eilisen Valtterinpäivän mukaan.
Lumi ja jää sai tällä kertaa olla taiteilijoita. En ala kilpailemaan luonnon kanssa.
Sen tietää kuka sen kisan voittaa.
😄
Ikkunoissa kuurankukkia.
Kukkuu....
Arvaas mitä täällä pumpulipeiton alla pilkistää.
Ei dyynejä hiekasta vaan lumesta.
Katse taivaalle ja pakkasen huurteiset männyt luomoaa hämärää iltaa..
Kaikki on oman pihan aarteita.
Talvi on ottanyt syleilyynsä myös majakkani.
Ruosteiset esineet ja ruostuttaminen on niin minun juttuja.
Kerään kaiken mahdollisen vähääkään ruostuvan varastoon.
Kirpputorilta ensimmäinen tsekattava hylly on keittiötarvikkeet.
Piparkakkumuotit, juustoraastimet, vanhat lusikat, haarukat ja
veitset päätyy usein meidän pihalle ruostumaan. Kannattaa
kuitenkin ensin tarkastella, että löytö ei ole ruostumatonta materiaalia.
Koko menneen kesän on uudenveroinen juustoraastin saanut
ruosteista kuorrutusta ylleen. Laitoin isoon puiseen
kukkalaatikkon omakasvattamia keijunmekkoja ja kolme 120 cm:n pituista
harjaterästankoa kolmion muotoon köynnöstueksi. Juustoraastin sai
olla vartalo-osana ja jäkälästä tehty pallo päänä.
Ikivanha valmiiksi ruostunut suppilo oli
kuin tonttulakki. Merestä löytämäni paksu virttynyt narunpätkä
muistutti tonttun hiuskuontaloa. Siitä tuli juustotonttu
♥ Ghamaan Berthil ♥
ihan itsestään.
Vielä kun lisäsin juustoraastimeen led-tuikkukynttilän olin tähän
Toissa yönä se oli onnellisena muuttanut puutarhan tuunattuun tuulimyllyyn.
Kesällä maalasin tämän entisen tuulimyllyn uuden liiterin väriseksi.
Ikkuna smyygit oli osittain halkeilleet ja paloja puuttui myös ovenpielistä.
Pajupirtin isäntä näppäränä pekkana löysi paikallisesta Etrasta
ohutta 1,5 mm:n muovilevyä ja nikkaroi uudet ikkunanpielet.
Hyvä siellä nyt on Berthilin asustella.
Kiitos rakkaat Ystäväni
nenneestä Blogivuodesta.
Ihana on vierailla Sinun luonasi
ja
jatketaan rikasta ystävyyttä
myös ensi vuonna.
Halauksin Kaisa
♥
Vinksin vonksin Risuikkuna syntyi jouluaskareiden keskellä.
Toin iso säkillisen koivun risuja keskelle olohuonetta ihan huoletta.
Monen monta joulua olen ajatuksissa haaveillut risuikkunasta kuistille
mutta aina se vaan on jäänyt tekemättä.
Syksystä asti on ikkunan pokat ollut jo valmiina mutta en vaan ole
saanut itsestäni irti sen vertaa, että olisin tehnyt ne valmiiksi.
Kolmiruutuinen Pirtin ikkuna on kiehtonut minua aina. Jotenkin se tuo
mieleen mummolan ja lapsuuden.
Ruudut on jo menneet vinoon ja pienet lyhdyt pysyy hädin tuskin
ikkunanpuitteessa mutta ei se haittaa.
Se on minun jouluni ♥
Se tuo mieleen kaikki Rakkaat jotka ovat jo menneet
taivaan kotiin.
♥
"Wanhan ikkunan" lävitse katselen tähtitaivasta ja vilkutan.
♥ ♥ ♥
Kaisan pirtin kuisti jouluasussa.
Saatiin edes vähän lunta ja valoa.
Vanha olkikranssi ledkynttilän kajossa.
Ajopuuhylly ja mänty/hortensiakranssikin on jo kerran ollut lumipeitteen alla mutta
pakkaset ovat muuttaneet värit jouluisemmiksi.
Pajupirtin väki toivottaa rauhallista ja tunnelmien täyttämää
JOULUA
Sinulle Ystäväni
Frohe Weihnachten
God Jul
Merry Christmas
Feliz Navidad
💖🎄💖
Kaisa
Jos olet aikeissa tehdä jääkoristeita, saat olla nopea.
Pakkasukko ei tunne sääliä. Juuri kun olet saanut
perinteisen ämpärijäälyhdyn mieleiseksesi, saapuu vesisade.
Tai...
Taivaalta puskee tiheä "vauvanrätti" räntäsade joka peittää alleen kaiken.
Minun jääkellot valmistui suit sait.
Laitan linkin jääkellon teko-ohjeesta jonka olen joskus jäädytellyt.
Näitä voit kokeilla vaikka pakastimessa jos oikeaa pakkasta ei löydy lähimailta.
Kellon sisälle kierittelin neulepuikon ympärille ohuen rautalankanauhan
ja kiinnitin jääkellon sisälle pienen puuhelmen kilkuttimeksi.
Voi miten hento ääni lähteekän tuosta puuhelmen ja jääkellon
keskinäisestä viestinnästä.
Kuulet sen kun oikein tarkkaan kuuntelet.
♪.♪..♫...♪♫.♫ ...
😉
Mukavia jouluvalmisteluja ja muistakaa levätä välillä.
Kaisa tonttu
Oletko paikanvaihtaja ?
Minä olen. Huonekalut saa kyytiä sillon tällön.
Verhoja en onnksi enää vaihda niin usein kuin aikaisemmin.
Näitä minun askarteluja vaihtelen paikasta toisen senkin edestä.
Ajopuut on minulle rakkaita.
Innolla keräilen pieniä meressä ajelehtineita keppejä. Katselen niiden
merivedessä ja rantahiekassa hioutuneita kulmia.
Näen niissä sirojen keijukaisten kenkiä, purjeveneitä ja jopa olkaniveliä.
Sääriluista puhumattakaan.
Kuvittelen ainakin.
Viisi vuotta sitten tekemäni pyöreä ajopuukranssi koki kovia.
Se oli saanut olla jo pitkään eteisen peilin päällä. Kuistilla on vanha
literin ovi jota en ole antanut vaihtaa uuteen.
Sen krakeloitunut vaaleansininen maali on minulle se paras oven väri.
Vanhanmallinen avain täydentää sen kauneutta.
Pyöreä ajopuukranssi olisi niiin kaunis vasten tuota ovi vanhusta.
Ruosteisessa naulassa, roikkumassa.
Vaihdetaan syys-ja ajopuukranssin paikkaa.
Katselin hetken harmaita hioutuneita puun pätkiä ja huokailin.
Kyllä luonto tekee kaunista ajan kanssa.
Käänsin selkäni ja jatkoin kuistin järjestelyä.
Kunnes!
Kuului valtava rasahdus ja montakymmentä irtonaista
ajopuunpalaa lojui kuistin lattialla sikin sokin.
Itkenkö vai nauran?
Hassua.
Olin tyytyväinen.
Pesuvatillinen toinen toistaan kauniimpia kepukoita odotti minua, askartelemaan.
Nyt saan sen oman joulutähteni jota olen jo pitkään haaveillut.
Hyvää itsenäisyyspäivää
Suomi
104 vuotta
♥
