Tilkkukissat 26 - 37

Päätin jatkaa edelleen lelujen ompelua hyväntekeväisyyden näkökulmasta. Ystävän vinkistä uudeksi kohteeksi valitsin Lahden ensi- ja turvakodin. Tein samalla kertaa niin monta tilkkukisua kuin vain jaksoin. Urakkaan kului noin kolme viikkoa ja työ oli varsin tyydyttävää, olinhan sairastanut influenssan jälkitautia pari kuukautta ja käytännössä en ollut tehnyt sinä aikana juuri mitään. Käsityöllä on parantava vaikutus ja mielialani kohosi roimasti.

Ryhmäkuva edestä

ja takaa.

Työvaihekuvia

Käytin työhön kaikkein pienimmätkin tilkut. 

Nämä ruudut ovat 5 x 5 cm.

Ompelin tilkut yksi kerrallaan vuoriin, joka on vanhaa 

lakanakangasta. Tämän jälkeen aputikkasin reunat niin, 

että jokainen tilkku oli kiinni jokapuolelta.

Kisujen päälliset ovat valmiina. Enää oli edessä silitys, täyttö 

(hännät oli täytetty jo aiemmin), kääntöaukkojen käsin ompelu 

ja kasvojen kirjonta.

Ensimmäiset kisut ovat valmiina leikkeihin.

Päivänkehrä-paita

Valmis paita edestä

Valmis paita takaa

Valmis hiha koostuu kolmesta tilkusta. 

Saumat juuri ja juuri erottuvat, jos suurennat kuvaa.

Sain ystävältä kolme isoa tilkkua afrikkalaista puuvillaa. Ne riittivät juuri ja juuri paitaan, kun käytti vähän mielikuvitusta ja leveästä satiinialuslakanasta leikattua kaitaletta.

Ajattelin tehdä hippie-tyylisen vaatteen, jota voisin käyttää kesällä. Siihen voisin sinne tänne laittaa vähän pitsiä: hihoihin, jotta hihan pituus varmasti riittäisi ja kaula-aukkoon, jotta paidasta tulisi ilmava joka suuntaan. No ei ihan mennyt suunnitelman mukaan, mutta paita kuitenkin syntyi. Olisin toivonut, että se olisi ollut hieman väljempi hihan-aukkojen kohdalta, mutta kangas ei riittänyt. Sitä jäi vain ihan pikkuruisia tilkkuja, jotka käytin tilkkukissaan (kts. seuraava päivitys).

Aluksi muistelin, mitä ruutuvirkkaus on. Selailin kerran jos toisenkin kirjaston kirjoja ja parhaat oppaat sekä ohjeiden että mallien suhteen olivat: Maire Uotilan Unelmien pitsit (WSOY 2000) ja Virkkaa kesä kotiin (WSOY 2004). Tein ensin hihoihin pitsit, mutta niiden kiinnitys kankaaseen osoittautui vaikeaksi. Jälki ei ollut kyllin siistiä. Virkkasin 2-säikeisestä puuvillalangasta, joka ei varmasti sietäisi edes käsin pesua kovin monta kertaa, vaikka olin sen kutistanut.

Suraavaksi virkkasin Päivänkehrän hieman muokaten. Siitä tuli upea. Päätin ommella sen käsin takakappaleeseen kohtaan, jossa se näkyisi kokonaan, hiusten alle. Kiinnitin pitsiä myös kuvion keskeltä niin, että nurjalla puolella näkyy valkoinen ympyrä ja neliö.

Ennen kiinnittämistä virkkasin kiinteitä silmukoita reunoihin.

Kukan piti tulla eteen, mutta vaikka kuinka halusin, 

se ei istunut kaula-aukkoon. Vaikutelma on vähän

kuin pannulappu. Lisäsin sen tähän muistoksi siitä, miten

hauskaa ruutuvirkkaus oli.

Pentagonipussukka

Viisikulmio eli pentagoni inspiroi minua tekemään vielä kevään toisen pussukan. Työ oli todella hauska, mutta vaati paljon tarkkuutta.  Aloitin piirtämällä mallineen jos toisenkin ennen kuin onnistuin niin, että saumat kohdistuivat lähes täydellisesti. Väriksi valikoituivat punaiset sävyt, koska tiesin sisareni pitävän niistä.

Blokki muodostuu kolmesta viisikulmiosta ja on muodoltaan kolmio. Lopuksi kolmiot ommellaan kahteen riviin, jotka yhdistetään pitkällä saumalla. Risteyskohdissa sai olla tarkkana.

Valmis työ

Sisälle tein kaksi taskua pikkutavaroita varten. Reunan kanttasin samalla kankaalla kuin vetoketjureunan. Vuori ja päädyt ovat jämätilkkua Kuka lohduttaisi Nyytiä -kankaasta, josta olin  aiemmin tehnyt tyttärelleni pikkulaukun (siitä ei ole kuvaa). Kangas on jämäkkä ja vettä hylkivä. Kaikki materiaalit vetoketjua ja täytehuopaa lukuunottamatta ovat jämämatskuja. Huopa olikin kätevä kiinnittää, sillä siinä oli liima toisella puolella.

Pussukka meni pakettiin tosi littanaksi ja sen sisälle mahtui jopa kirja.

Työvaihekuvia

Tilkkupinta valmiina. Kuvion voi hahmottaa monella tavalla.

Nurja puoli: Kolmion keskikohdassa jätetään 

saumavaran verran ompelematta. Saumat silitetään yhteen. 

Yhdistettäessä kolmioita saumat silitetään auki.

Kimonopussukka

Japanilaisen riisipussin kimonokankaasta oli jäänyt yksi isohko tilkku ja vuorikankaastakin muutama ehjä kuva. Koska lähes kaikki Wellamo-opiston tilkkuilijat ompelivat pussukoita, päätin minäkin yrittää. Edellisenä vuonna talteen ottamani kaava/malli näytti helpolta. No en nyt tiedä...

Valmis "meikkilaukku"

Valmistusvaiheita

Kimonotilkun leveys oli noin 40 cm, joten päätin, että noin 30 cm on juuri sopiva pussukan pohjan pituus. Myös pussukan korkeus muotoutui olemassa olleen tilkun mukaan. Leikkasin kuviokankaasta kaikki ehjät kuvat irti ja sijoitin ne taustaan. Kiinnitin ne kaksipuolisen liimaharson avulla.

Seuraavaksi koneapplikoin mustalla langalla kuviot. Tämä vaihe piti tehdä ennen vuorin kiinnitystä, jotta sisäpuolesta tulisi siisti. Päätin kirjoa käsin keltaisella ja tummanpunaisella 2-säikeisellä muliinilangalla kuvioiden sisältä (lähikuvat) ja tikata oranssilla lopuksi kuvioiden ulkolaidat, jotta tikkaus kiinnittäisi päällisen vuoriin, mutta ei erottuisi sisäpuolelta kovinkaan paljon.

Lähikuva kukasta, joka on yhdistetty kolmesta tilkusta.

Lähikuva linnusta. Näin paljon vaivaa sen 

silmän ja nokan kirjomisessa.

Lähikuva perhosesta.

Tätä kuvaa edelsi vaihe, jossa aputikkasin pussukan 

haluamaani muotoon ja leikkasin ylimääräisen kankaan pois. 

Tilkkupinta, puuvillavanun kiinnitys, kanttaus ja 

viimeisenä käsintikkaus olivat vihdoin valmiina. 

Valmis kimonopussukka

Kaapissa lojunut vetoketju sopi mainiosti kokonaisuuteen, 

samoin punainen kanttinauha, joka riitti juuri ja juuri tähän 

sekä seuraavaan, punaiseen pussukkaan. 

Vuori on värjäämääni oranssia lakanakangasta.

Valmis pussukka toimii lääkelaukkuna ja samalla silmänilona.

Keinutuolimatto ja pieni tyyny

 

Valmis keinutuolimatto ja tyyny

Suunnittelu

Blokki muodostuu neljästä 15 x 15 cm:n neliöstä, joista kukin on leikattu samalla tavalla "vinoon". Neliön ulkoreunan mitat ovat aina 9 cm ja 6 cm. Tästä tein sabluunat.

Pääasiallinen materiaali on ylijäämäverho, 

jota riitti myös vuoriksi. 

Turkoosi on itse värjäämästäni vanhasta lakanasta.

Valmiit blokit

Ompelujärjestyksen suunnittelua.

Tyynyn työvaihekuva. Tästä näkyy, ettei tilkkujen 

sommittelu ja ompelu ollut ihan helppoa. 

Tein tyynyn jämätilkuista.

Valmis työ

Valmis keinutuolimatto

Yksityiskohtakuva

Vuori, josta selviää, millaiset verhot meillä on olkkarissa.

Ai niin - matto pysyy liukuesteristikon avulla paikallaan.

Joulukortit 2025

Muuton vuoksi joulukorttien valmistaminen jäi viime tinkaan eikä yksikään ehtinyt punaiseen kirjekuoreen. Käytin tänä vuonna pelkästään kaapista löytyneitä aineksia: tilkkuja, 2-puolista liimaharsoa, valkoista huopaa, valmiita korttipohjia, akvarellipaperia ja ompelukonetta. Sydämen leikkasin vapaalla kädellä; tähti-sapluuna oli jäänyt varastoon jostain nuppupeitosta.

Tilkkutalokassi

Wellamo-opiston tilkkutyökurssin opettaja antoi tehtäväksi sommitella erilaisia ikkunoita vähän gaudin tyyliin: vapaasti.

Sen seurauksena syntyi upeita kerrostaloja, kaupunkimaisemia ja talojen asukkaita ikkunoidensa takana. Päätin käyttää tehtävään kaapissa kauan odottaneen, sinivalkoisen, vähän syksyisen kankaan. Siitä tuli kevyt varakassi reppuuni. Sen molemmin puolin on kerrostalo: toisella puolella autiotalo, jonka kaupunkiketut olivat vallanneet kodikseen, toisella puolella äveriäiden ihmisten koti, kirkkaasti valaistu, ikkunoissa pitsiverhot ja posliininorsut. Vuori on samaa sinivalkoista kangasta.

Talojen harmaa osa on rakkaasta taiteilijatakistani, jonka ostin kalliilla hinnalla putiikista. Jäljelle jäivät enää värikkäät helmiäisnapit.

Yksityiskohtakuvia

Yläikkunan verho käsin kirjailtu, ikään kuin pitsi

Ikkunoiden reunusten tikkaus käsin

Konetikkaus lehtikuvioissa

Joulupussi leluille 2025

Kun vaatekomeron hylly alkoi täyttyä sairaalaan menevistä leluista, piti niiden säilytykseen kehitellä jouluinen lelupussi. Olin joskus ommellut tyttärelle joulukankaasta tyynyn. Sitä ei enää käytetty, joten irrotin päällisen ja pesin sen. Leikkasin kaitaleita, sommittelin ne kaapista löytyneen punaisen kankaan kylkeen ja applikoin koneella. Lopuksi tein samalla idealla pussiin nauhan, jonka kiinnitin saumaan. Kortti on oikeasti vanha. Se löytyi anopin perittyjen valokuvien joukosta.

Suomen suurin joululahja 2025 - ja minun viimeinen

lahjapussini tähän projektiin

Lopuksi vielä yhteiskuva, josta muumipeikko puuttuu...

ja toinen, jossa kaikki ovat paikalla.

Uusia ja vanhoja amigurumeja

Jouduimme muuttamaan melkein koko lokakuun ajaksi väistötiloihin asuntomme remontin ajaksi. Tietokonetta ei voinut ottaa mukaan, mutta onneksi käsitöitä voi tehdä ilman sitä. Päätin omistautua amigurumeille ja sukille. Niitä kertyi aika paljon.

Meduusat

Olin jo aiemmin suunnitellut ja virkannut pyynnöstä meduusan, mutta tietenkään en muistanut merkitä mitään muistiin. Minulle jäi vain kuvia. Niiden pohjalta laadin (ennen muuttoa) itselleni ohjeen. Tarkistin sen vielä virkkaamalla toisen kappaleen omalla ohjeellani. Se löytyy täältä linkistä.

Käytin mallina oikeiden meduusojen kuvia. Lelun idea on, että silmät voi laittaa piiloon "hatun lierin" alle.

Muumimamma ja muumipeikko

Lasten toivelelut piti toteuttaa tänäkin vuonna. Näitä ehdin tehdä vain pari ennen paluumuuttoa. Ohje löytyy iki-ihanasta kirjasta Mukavat muumiamigurumit, jota olen käyttänyt vuosia. Näitä peikkoja olen tosin muuntanut omilla mausteilla, esim. jalat teen nykyisin aloittaen yläpäästä ja lopettaen jalkapohjiin. 

Pikkupossu Putte

Possun ohje löytyi v. 2023 ostamastani lehdestä Virkkauunelma Amigurumi. Virkkauksen ystävät. Koristehahmoja & Onnentuojia (joulunumero). Toimituksen mukaan mallit ovat unkarilaisen Orsi Farkasvölgyin käsialaa. 

Toimitus ei vastannut lehdessä mahdollisesti esiintyvistä virheistä. Ainakin possun ohjeesta puuttui useita rivejä sivulla 69. Possun kärsän ja aika paljon muutakin pähkäilin itse. Mutta mallit ovat tosi söpöjä. Lehdessä on kielletty julkaisun minkäänlainen näyttäminen, joten ei siitä sen enempää.

Pingviini Pinni

Virkkasin pitkästä aikaa Anu Kosken suunnitteleman pingviinin. Linkki, jonka laitoin tänne blogiini v. 2021,  ei ole enää voimassa. En usko, että hän pahastuisi siitä, että tein toistekin sairaalaan lapselle suloisen Pinnin. Myssy on omaa käsialaani.

Lopuksi vielä yhteiskuva, johon kilpparikin livahti. Ohjeen

löysin kauan sitten jostain kirjaston amigurumikirjasta.